21. heinäkuuta 2014

Perustelut delfinaarion puolesta ontuvat

Olen jo pitkään seurannut keskustelua delfinaarioista ja niiden olemassaolosta. Oma kantani on, että Suomen ainoalle delfinaariolle eli Särkänniemen delfinaariolle pitäisi saada suunnitelma toiminnan lopettamiseksi ja Särkänniemen delfinaarion tulee jäädä Suomen viimeiseksi delfinaarioksi. On todella hyvä, että aihe on jälleen pinnalla ja toivon, että keskustelu johtaa myös toimiin delfinaariotoiminnan lakkauttamiseksi tulevaisuudessa. 

Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä on puhunut delfinaarion puolesta lehtijutuissa, joissa on käsitelty valtuustoaloitetta sekä kuntalaisaloitetta, joissa toivotaan delfinaarion hallittua alasajoa ja suunnitelmaa delfinaarion tulevaisuudelle. 

Alla Särkänniemen toimitusjohtajan perusteluja delfinaarion puolesta sekä omat näkemykseni näihin väittämiin.

Delfinaario on yksi Särkänniemen suosituimmista kohteista. (Yle)
Se, että jokin epäeettinen toiminta on suosittua, ei ole hyvä peruste jatkaa epäeettistä toimintaa. Jos jokin toiminta koetaan epäeettiseksi, on meidän muutettava toimintaamme. Näin on toimittu Suomessa myös epäeettisten eläinsirkusten kohdalla.

Ihmiset pitävät näytöksistä ja delfinaariossa kerrottavista asioista, jotka liittyvät meriin ja vesistöjen suojeluun. Tietoisuus meriensuojelun tärkeydestä on lisääntynyt. (Yle)
On erittäin kyseenalaista pitää eläimiä vankeudessa ihmisen viihteen vuoksi. Delfiinille tämä viihde tarkoittaa pitkää, jopa 40 vuoden vankeutta. Delfiinien elämään voi perehtyä muuallakin kuin delfinaariossa, jopa paremmin kuin delfinaariossa. Mikäli delfiinejä ei ole mahdollisuutta mennä katsomaan niiden luonnolliseen elinympäristöön, voi katsoa delfiineistä tehtyjä dokumentteja (jotka varsinkin nykyisin ovat todella laadukkaita). Delfinaarioympäristö ei paljoa kerro delfiinien todellisesta elämästä luonnollisessa elinympäristössään. Särkänniemen mukaan ihmisten tietoisuus meriensuojelusta on lisääntynyt. Itse olen hyvin epäileväinen sen suhteen, että delfinaariossa vierailleet suojelisivat meriä merkittävästi enemmän (tai lainkaan enemmän) kuin ne, jotka eivät siellä ole vierailleet. 

Delfiinien lisääntymisen rajoittaminen on eettisesti hankala asia. (Yle)
Delfiinien pitäminen vankeudessa on eettisesti hankala asia. Jo iäkkäämpi delfiini, Veera, odottaa parhaillaan poikasta. Särkänniemessä on ollut runsaasti poikaskuolemia (vain kaksi viidestätoista poikasesta on jäänyt henkiin), joten jäämme odottamaan kuinka tämän poikasen käy...

Delfinaariolla on eläimistä moraalinen ja eettinen vastuu, joka jatkuu läpi elämän. (hs)
Juuri näin, ja koska delfiinien pitäminen vankeudessa on moraalisesti ja eettisesti väärin, tulisi delfinaarion alasajolle tehdä suunnitelma. Delfinaarion tulisi myös pitää huolta siitä, ettei tulevaisuudessa yksikään uusi delfiini joudu viettämään elämäänsä virikkeettömässä ja ahtaassa betonialtaassa.

Delfinaarion tutkimus- ja opetustoiminta on tärkeää. (hs)
WDC:n vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan delfinaariot ovat pääasiassa kaupallisia yrityksiä, joissa eläimiä pidetään ensisijaisesti esityksiä varten. Olisikin mukava tietää, kuinka suuri osa Särkänniemen delfinaarion toiminnasta on delfiinien hyväksi tehtävää tutkimusta sekä delfiinien suojelua (ja millä tavalla Särkänniemi edistää delfiinien suojelua), minkälaisia tutkimuksia Särkänniemi on tehnyt ja minkälaista vaikutusta näillä tutkimuksilla on ollut. Tutkimusta tulisi tehdä siellä missä delfiinit luonnostaan elävät. 

Toiminta on täysin lupaehtojen ja kansainvälisten säännösten mukaista. (hs)
Eläinsuojelulaki sanoo, että kun eläimiä pidetään, tulee ottaa huomioon niiden fysiologiset tarpeet sekä käyttäytymistarpeet. Huvipuistossa on hyvin hankalaa, jollei jopa täysin mahdotonta, toteuttaa näitä tarpeita.  

Delfinaariolla on suunnitelmat siitä, että jos joku eläin ei jaksa, miten silloin toimitaan. (SK)
Näin Särkänniemen toimitusjohtaja kertoi Suomen Kuvalehden haastattelussa. Toimittaja kysyi useamman kerran, mitä nämä suunnitelmat ovat, mutta asiaan ei tullut selkoa. Mikäli tällaiset suunnitelmat on olemassa, tulisi Särkänniemen kertoa niistä avoimesti. Mikäli tällaisia suunnitelmia ei oikeasti ole olemassa, tulisi sellaiset nyt tehdä.

Jos on kaksi delfiiniä jäljellä, se ei ole enää lauma, joka on delfiineille tärkeä. Sen odottelu, että yksi vielä poistuu, ei tunnu eettisesti kauhean oikealta. (SK)
Delfiinit ovat älykkäitä ja erittäin sosiaalisia eläimiä ja luonnossa ne elävät suurissa laumoissa. Delfiinien sosiaaliset suhteet ovat hyvin monimuotoisia ja niiden tunne-elämä on hyvin rikasta. Tämän tietäen minusta tuntuu eettisesti hyvin väärältä, että delfiinejä pyydystetään luonnosta vankeuteen, missä ihminen päättää, kenestä tulee kenenkin "perhettä". Maailmalla delfiinejä siirretään myös delfinaariosta toiseen, jolloin ne joutuvat jälleen uuteen ryhmään. Delfinaariossa ongelma on erityisesti pienet ja ahtaat tilat, joissa delfiineillä ei ole mahdollisuutta ”poistua paikalta” niille epämiellyttävästä sosiaalisesta tilanteesta, kuten ne luonnossa voisivat tehdä. Luonnossa ne voivat myös uida kymmeniä kilometrejä päivässä, delfinaariossa ne ovat pakotettuja uimaan samassa pienessä altaassa. Virikkeetön ja ahdas betoniallas, jossa kaikuluotausäänien käyttö vaikeutuu, ei riitä tarjoamaan delfiineille riittäviä elinolosuhteita. Eikö se tunnu eettisesti väärältä? Vangituilla delfiineillä esiintyykin stereotyyppistä käyttäytymistä. Delfinaariotoimintaa ei voida jatkaa loputtomiin vain sillä verukkeella, että on epäeettistä jättää delfiini yksin. Epäeettistä on se, että joka vuosi Taijissa tuhansia delfiinejä ajetaan lahdenpoukamaan, josta osa pyydystetään "täydennykseksi" delfinaarioihin, loput tapetaan.

Delfinaariolla on sekä moraalinen että eettinen vastuu näistä eläimistä, sekä nyt että tulevaisuudessa. Niistä pitää pitää hyvää huolta. Sitä selvitellään koko ajan ja kerätään tietoa, mitkä ovat parhaita tapoja. (SK)
Mielestäni Särkänniemen delfinaarion olisikin nyt syytä ottaa vastuu delfiinien tulevaisuudesta. Valitettavasti virhe on tapahtunut ja delfinaario on aikoinaan perustettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että delfinaarion on jatkettava toimintaansa hamaan tulevaisuuteen, ja hankittava aina vain uusia delfiinejä. Nyt olisi aika selvittää, kuinka delfinaarion tulevaisuudessa käy, kun nykyiset delfiinit vanhenevat. Nyt tulisi käydä läpi erilaisia mahdollisuuksia delfinaarion lopettamiselle (esimerkiksi delfiinien siirtäminen turvakotiin) ja kertoa näistä vaihtoehdoista avoimesti. 






31. maaliskuuta 2014

Rahankeräyslaki tulisi päivittää palvelemaan paremmin nykypäivän kansalaisjärjestötoimintaa

Kansalaisjärjestöt tarvitsevat säännöllistä lahjoitusvirtaa toimiakseen omien toimintakohteidensa hyväksi. Laillisin keinoin toimivat järjestöt lisäävät lahjoituspyyntöjä sisältäviin materiaaleihinsa rahankeräyslupanumeron, jonka Poliisihallitus myöntää oikeaoppista hakemusta vastaan. Kun lupakausi päättyy, järjestö tekee saaduista lahjoituksista tilityksen Poliisihallitukselle. Kuulostaa ihan yksinkertaiselta ja järkevältä.

Käytännössä hakuprosessi on erittäin pitkä ja turhauttava, eikä lainkaan nykypäivään sopiva. Hakemuksessa pyydetään esimerkiksi erittelemään mihin, missä ja millä tavalla lahjoituksia pyydetään. On todella mahdotonta esimerkiksi tietää, millaisia erilaisia verkkosovelluksia varainhankkijoiden avuksi tulee seuraavien lähikuukausien aikana, saati sitten seuraavan kahden vuoden aikana. Kun uusi varainhankintakeino tulee järjestöjen käyttöön, olisi siihen parasta tarttua heti, nykymaailma kun on kovin hektinen ja muuttuu nopeasti. On ajan tuhlaamista, että järjestöt joutuvat tekemään Poliisihallitukselle muutosilmoituksen ja odottamaan useita kuukausia sen käsittelyä. Kun hakemus on käsitelty ja lupa uuteen keräykseen myönnetty, markkinoilla on jo aivan uudet varainhankinnanvälineet, ja huonolla tuurilla juuri luvan saanut keräysmuoto onkin auttamattomasti vanha.

Vaikka järjestöllä ei olisi tarvetta muutoshakemukselle ja sen suomille uusille keräysmuodoille, jo perusluvan saaminen voi kestää niin kauan, että vanha lupa ehtii mennä umpeen. Poliisihallitukselta tulee kehotus poistaa kaikki lahjoituspyynnöt potentiaalisten lahjoittajien nähtäviltä. Tämä tietää järjestöille rahanmenoa, kun lahjoitusvirta pysähtyy kuin seinään. Järjestöille tulee myös kuluja ehkä jopa koko toiminnan keskeyttämisestä, kuten myös toiminnan uudelleen aloittamisesta ja lahjoituskeräysten uudelleen käynnistämisestä. Työaikaa kuluu rutkasti, kun luvan uusimisen vuoksi myös kaikki materiaalit menevät uusiksi kahden vuoden välein: niihin täytyy painattaa uusi rahankeräyslupa, vaikka materiaalit olisivat muutoin ajan tasalla.

Rahankeräyslakiin tulisi saada pikaisesti muutoksia. Ensinnäkin keräystavat ja paikat voisi jättää kansalaisjärjestöjen huoleksi. Tärkeämpää kuin se, missä ja miten lahjoituksia kerätään, on mielestäni se, mihin ja miten lahjoitukset käytetään. Jos järjestö on ilmoittanut keräävänsä lahjoituksia tietyn kohteen auttamiseksi ja kertonut, että työ on pääasiassa esimerkiksi kampanjointia, tiedottamista ja lainsäädäntöön vaikuttamista, niin liekö sillä suurta merkitystä, tuleeko se lahjoitus keräyslippaaseen ostarilla vai järjestön sivulla olleen verkkomaksumahdollisuuden kautta.

Mahdollisimman nopeasti pitäisi saada myös pidennettyä lupa-aikaa, edes viiteen vuoteen, sillä lupahakemus- ja materiaalien uusimisrumba kahden vuoden välein on järjestöjen resurssien haaskausta ja pois siitä työstä, mikä järjestön ydintoimintaan kuuluu. Ehkäpä tulevaisuudessa voisi miettiä sellaistakin vaihtoehtoa, että ympäri vuoden toimivat järjestöt voisivat hakea toistaiseksi voimassaolevaa lupaa, jonka ne saisivat säilyttää, kun tietyin väliajoin raportoisivat siitä, onko toiminnan luonne pysynyt sellaisena kuin ovat sen ilmoittaneet olevan. Jos järjestötoiminta ei ole yhtäkkiseltään muuttunut liiketoiminnaksi tai järjestö ei ole tyystin vaihtanut toimintakohteitaan, rahankeräyslupa pysyy voimassa.  Mielestäni myös yksittäisiin hankkeisiin tulisi voida hakea määräaikaista rahankeräyslupaa. Kuten aiemmin mainitsin, suuri epäkohta on rahankeräyslupahakemusten kohtuuttoman pitkät käsittelyajat ja niiden tulisi lyhentyä huomattavasti.

Rahankeräyslain ja Poliisihallituksen toiminnan ei tulisi hankaloittaa tai estää kansalaisjärjestöjen toimintaa, koska järjestöt antavat massiivisen panostuksen toimimalla yhteisen hyvän puolesta, kukin omalla toiminta-alueellaan. Järjestöt ovat asiantuntevia ja päteviä, ja niiden työntekijät oman alansa ammattilaisia. Järjestöt eivät voi toimia nykyisessä mittakaavassa ja nykyisellä ammattitaidolla ilman kunnollista rahoitusta ja kun valtion rahoituksenkin on uhkailtu pienevän entisestään, on järjestöjen pystyttävä keräämään lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä nykyistä joustavammin. Monet järjestöt eivät saa/halua edes valtion tukia.

Rahankeräyslaki on siis aiheellista uudistaa pikaisesti. Meillä on hyvää työtä tekeviä toimijoita ja meillä on lahjoittajia, jotka haluavat tukea hyvää työtä tekeviä toimijoita – annetaan heidän löytää toisensa!