11. joulukuuta 2013

Eläinsuojelulla ihmisille(kin) parempi maailma

Hyvin usein eläinsuojelija saa kuulla olevansa vain eläinten puolella ja hyvin usein hän myös saa kuulla, että ihmisten asiat olisi hoidettava ensin kuntoon, ennen kuin ryhdytään huolehtimaan eläinasioista.

Eläintensuojelijat ovat kuitenkin myös ihmisten asialla, joko tieten tahtoen tai tahtomattaan. Eläinsuojelu ei nimittäin ole mikään muusta maailmasta erillään oleva asia, vaan sidoksissa hyvin moniin ihmisiin vaikuttaviin tekijöihin.

Tänä syksynä on paljon puhuttu muun muassa muutamien Euroopan maiden kulkukoirista, ja niiden tappamisesta. Eläinsuojelijat ovat olleet äänessä ja vaatineet koirien kiduttamisen lopettamista. On ehkä vaikea ymmärtää, mitä koirille paikan päällä tapahtuu. Kulkukoiria ei kaupunkien toimesta oteta kiinni varovaisesti ja eläintä kunnioittaen kuten tv:n eläintenpelastusohjelmissa, eikä niiden lopettaminenkaan tapahdu hellävaroen. Tapporahojen ynnä muiden kannustimien vuoksi myös lemmikkikoiria on joutunut niin sanotuille tappotarhoille. Koiraongelmaa ei ole valtioiden toimesta hoidettu hyvin, vaikka eläinsuojelujärjestöt ovat ehdottaneet parempia, toimivampia ja humaanimpia keinoja. Mutta koiraongelma ei ole vain eläinsuojeluongelma, se on myös lastensuojeluongelma. Enkä nyt puhu satunnaisista tapauksista, joissa jonkun kulkukoiran on väitetty käyneen lapsen kimppuun. Puhun siitä, mitä lapset näissä maissa joutuvat näkemään: aitoihin ja puihin hirtettyjä eläimiä, riutuneita ja kituvia eläimiä, autojen alle jääneitä tai autojen perässä vedettyjä eläimiä ja teiden reunoille kuolemaan jätettyjä eläimiä. Kuvittele olevasi viisivuotias. Kuvittele, miltä tällaista tuntuu nähdä ympärilläsi.

Kasvissyönti. Tuo nuorten tyttöjen höpötys. Vaiko kenties keino, jolla vaikuttaa nälänhätään ja ympäristöongelmiin, nimenomaan positiivisesti? Olen realisti. Tiedän, ettei maailma tule, ainakaan lähiaikoina, olemaan täysin vegaaninen. Suuren yleisön olisi kuitenkin järkevää muuttaa asennettaan kasvisruokailua kohtaan, sillä kasvissyönnissä todellakin voisi olla avain parempaan. Kasvissyönti ei ehken yksin pelastaisi maailmaa, mutta ainakin se voisi olla omalta osaltaan ehkäisemässä katastrofeja, joita tulevaisuuteen on väläytelty. Kasvisten tuottaminen vie huomattavasti vähemmän energiaa kuin lihantuottaminen. Eläimille myös syötetään paljon sellaista ravintoa, joka voitaisiin syöttää suoraan ihmisille. Eläintuotanto aiheuttaa pohjavesien saastumista, eroosiota, sademetsien tuhoamista sekä metaani- ja ammoniakkipäästöjä, fosfori- ja typpipäästöjä. Lihantuotanto kuluttaa valtavasti myös maailman vesivarastoja. Ja mitä tulee kaloihin, niin noin 90 % maailman petokalakannoista on jo hävitetty. Tällä menolla meret troolataan tyhjiksi hyvin nopeasti (ja siinä sivussa tapetaan korallit ja muu merenalainen elämä). Ylikalastus ja lihantuotanto edistävät ympäristön tasapainon järkkymistä. Ne edistävät ilmastonmuutosta, ne edistävät nälänhätää, äärimmäisiä sääolosuhteita, epätasa-arvoisuutta. Vaikka itselleni kasvissyönti on nimenomaan eläineettinen teko, kasvissyönti on myös ekologinen teko ja teko, jolla voidaan parantaa myös ihmisten tulevaisuutta, erityisesti köyhemmissä maissa. Suomalainen syö lihaa vuosittain 77,5 kg (mikä muuten on reippaasti yli syöpäjärjestöjen suositusten), joten ehkä olisi varaa vähän vähentää.

Esimerkkejä siitä, kuinka eläinsuojelu hyödyttää myös maailman ihmisiä, löytyy paljon. Yllä mainittujen lisäksi esimerkiksi aiemmassa tekstissäni Veljeni hiiri? kirjoitin,  että eläinkokeista vaihtoehtomenetelmiin siirtyminen kannattaisi jo ihmisten turvallisuudenkin vuoksi (sen lisäksi, että 100 miljoonaa eläintä säästyisi kärsimyksiltä). Olisi myös mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon erilaisia eläinperäisiä tuotteita (esimerkiksi Suomessa myytäviä turkistuotteita) valmistetaan sellaisissa olosuhteissa, joissa työajat ovat epäinhimilliset, työntekijät aivan liian nuoria ja työturvallisuus puutteellista.

Eläinsuojelu ei siis rajoitu vain eläinten suojeluun vaan eläineettisillä kulutusvalinnoilla sekä pyrkimyksillä parantaa eläinten elinoloja, on myös usein vaikutusta laajalti maailman ihmisten hyvinvointiin.


4. joulukuuta 2013

Joululahjoja, joilla kehtaa ylpeillä!

Joulu lähestyy ja tiedän, että ystäväni ja läheiseni varmasti pohtivat jo kuumeisesti, mitä hankkisivat minulle joululahjaksi. ;)

Ajattelin hieman helpottaa lahjaongelmaa listaamalla muutamia ehdotuksia lahjoista, joista riemastuisin todella.

1. Viipurin koirien joululahja
Viipurin koirien joululahja tarkoittaa käytännössä apua koiratarhojen koirille. Esimerkiksi viidellä eurolla saa yhden aterian, kympillä matokuurin ja 200 eurolla koirankopin (jotka muuten ovat todella tarpeeseen taas kylmän talven tullessa). Lahjat löydät täältä

2. Kodittomien koirien ystävien joululahja
Kodittomien koirien ystävien lahjat suunnataan Romanian eläimille. 15 eurolla saa steriloinnin kulkukissalle tai -koiralle, 25 euron akuuttiapupaketti pitää sisällään muun muassa lääkityksen ja kavioiden hoidon hevoselle, 250 eurolla kustantaa jo eläinlääkärin kuukaudeksi. Lahjat löydät täältä 

3. Animalian joululahja
Animalialla on valittavana kolme erilaista joulupakettia, jotka sisältävät lahjoituksen lisäksi myös materiaalisen lahjan, jos hyvän mielen lisäksi haluat jotain antaa ihan paketissa. Lahjojen hinnat ovat 15 euroa, 25 euroa ja 50 euroa. Lisäksi Animalian kautta voi antaa ns. aineettoman lahjan. Animalian joululahjat ja muut jouluvinkit löydät täältä

4. SEYn joululahja
Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton lahjalla voi tarjota esimerkiksi hoitoa loukkaantuneille luonnoneläimille (20 euroa) ja koulutusta tärkeää työtä tekeville eläinsuojeluvalvojille (100 euroa). Lahjat löydät täältä

5. Luonto-Liiton Susiryhmän toiminnan tukeminen
Susiryhmällä ei näyttäisi olevan tiettyä joululahjaa, mutta toiminnan tukeminen olisi kuitenkin todella upea lahja! Susiryhmän lahjoitustiedot löytyvät täältä

Tällaiset lahjat eivät ole hukkaan heitettyjä vaan niiden avulla järjestöt tekevät hyvää työtä eläinten puolesta!

♥ :lla Ninni


Apua antavia järjestöjä tarvitaan niin kauan kuin on avuntarvitsijoita.

3. joulukuuta 2013

Veljeni hiiri?

"Eläinkokeissa todettiin, että traumaattinen tapahtuma saattaa vaikuttaa siittiöiden DNA:han ja muuttaa myöhempien sukupolvien aivoja ja käyttäytymistä. Tutkijoiden mukaan tuloksilla on merkitystä fobioiden ja ahdistuksen ymmärtämisessä", uutisoi hs.fi tänään. Kyseisessä kokeessa oli käytetty hiiriä.

Eläimillä tehdään yllättävän paljon kokeita, joissa niitä käytetään ihmisen mallina myös ihmisen mieltä tutkittaessa. Jotta tällaisia tutkimuksia on ryhdytty tekemään, tutkijat ovat kai katsoneet, että eläimillä on tutkimusten kannalta oleellinen kyky tuntea. Jos tutkijat pitäisivät eläinten tunnetiloja kovin vajaavaisina, ei niiden kai väitettäisi soveltuvan tutkimuksissa ihmisen malliksi. 


Erikoista onkin, että samaan aikaan eläimiä pidetään ahtaissa ja virikkeettömissä oloissa, niin turkistarhoilla, eläintarhoissa, maito- ja lihatiloilla kuin eläinkoelaitoksissakin. Hyvin usein kuulee vedottavan siihen, että "Nehän ovat vain eläimiä!" ja se, joka tämän uskaltaa kyseenalaistaa, leimataan hupsuksi kettutytöksi tai punavihreäksi piipertäjäksi. "Eläin on eläin ja me ollaan ihmisiä!" eläintuottajat ovat minullekin tehneet selväksi.


Mielestäni nämä ajattelumallit ovat ristiriidassa keskenään. 


Jos nyt ollaan sitä mieltä, että eläin ei ole samalla tavalla tunteva olento kuin ihminen eli se ei koe vaikkapa tylsyyttä, pelkoa tai turhautumista, niin kuinka niitä voidaan käyttää ihmisen mallina eläinkokeissa, joissa tutkitaan nimenomaan mieltä, tunnetiloja?


Jos puolestaan ajatellaan, että eläinten tuntemusten taso vastaa ihmisten tuntemusten tasoa tarpeeksi, jotta niitä voidaan verrata keskenään, niin kuinka on mahdollista, että meillä edelleen pidetään eläimiä sellaisissa olosuhteissa, joissa ne eivät voi toteuttaa luontaista käyttäytymistään, oloissa, joissa ne kokevat stressiä ja muita negatiivisia tuntemuksia suuren osan elämästään?


Itse en epäile hetkeäkään, etteivätkö eläimet tuntisi aiemmin mainitsemiani tunteita. Sen sijaan suhtaudun hyvin kriittisesti ja epäilevästi tutkimuksiin, joissa eläimiä on käytetty ihmistä mallintamassa. Ihminen eroaa biologisesti hyvin paljon esimerkiksi rotista, hiiristä, kaloista ja koirista, joten on erikoista, että eläinkokeita edelleen jatketaan. On myös laajalti tiedossa, että eläinkokein saatuja tuloksia voidaan vain harvoin sellaisinaan hyödyntää esimerkiksi sairauksien hoitoon. Eläinkokeiden vuoksi on jopa kuollut ihmisiä, sillä esimerkiksi tietyt lääkkeet ovat aiheuttaneet ihmisille päinvastaisia seurauksia kuin eläimille, jotka ovat parantuneet niille aiheutetuista sairauksista lääkkeiden avulla. Nykyteknologia mahdollistaa huomattavasti varmempia, nopeampia ja usein myös halvempia tutkimuskeinoja vaihtoehtomenetelmien puolella, joten olisi hyödyllistä siirtyä eläinkokeista muihin tutkimusmenetelmiin. Eläinkokeista vaihtoehtomenetelmiin siirtymisestä hyötyisivät miljoonien eläinten lisäksi myös ihmiset, jotka eivät kuolisi turhaan esimerkiksi näihin lääkkeisiin, jotka on eläinkokeissa todettu vaarattomiksi, mutta käytännössä ihmisille hengenvaarallisiksi. 


Eläinkoeuutisia lukiessani en voi olla miettimättä, kuinka paljon, taas kerran, eläimiä on käytetty tutkimuksiin, joiden tuloksista ei välttämättä ole meille ihmisille mitään hyötyä. Ja vaikka uutisessa kieli on hyvin asiallista, näen silmissäni ne pienet hiiret, joiden aivoja on tätäkin tutkimusta varten sorkittu. 


Positiivista on se, että EU on sitoutunut vähentämään eläinkokeiden määrää ja esimerkiksi meillä Suomessa on ihan oma Vaihtoehtomenetelmäkeskus FICAM, joka toimii Tampereella. Nyt on vain pidettävä huoli siitä, että EU todella panostaa eläinkokeiden vähentämiseen ja vaihtoehtomenetelmien lisäämiseen. Raha kun meinaa tässäkin asiassa tulla eläinten hyvinvoinnin edelle: Euroopan Parlamentissa käyvät tietysti lobbaamassa myös henkilöt, jotka käärivät omat osuutensa eläinkoebisneksen tuotoista. 



Monen eläinkokeen lopputulos saattaa olla ihmisen näkövinkkelistä yhtä pätevä kuin jos koe olisi suoritettu pehmolelulla. 

2. joulukuuta 2013

V*#!n kiinalaiset!

Sosiaalisessa mediassa kohistaan päivittäin uutisista, joiden mukaan eläimiä kohdellaan julmasti Kiinassa. Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitteen aikaan esillä oli turkiseläinten kohtelu kiinalaisilla turkistarhoilla ja nyt viime päivinä ihmisiä on kuvottanut video, jossa kanien turkki nypitään raa'asti eläinten päältä.

Lähes jokaisen uutisen tai linkin alla olevassa ketjussa ihmiset huutavat kuorossa, mikä vääryys onkaan, että Kiina on olemassa ja KAIKKI kiinalaiset ovat hirvittäviä eläinrääkkääjiä. Osa on myös esittänyt toiveen koko Kiinan räjäyttämisestä.

En halua enkä aio puolustella heitä, jotka tekevät työkseen sellaista, mikä aiheuttaa eläimille kärsimystä. He toimivat vastoin näkemyksiäni ja esimerkiksi angoravillan tuotanto videossa kuvatuin tavoin sietäisi olla kiellettyä koko maailmassa. Eläimen ei tulisi kokea mitään niin tuskallista, koskaan.

Mutta miksi angorakaneja tai turkiseläimiä kohdellaan kuten kohdellaan? Ja ovatko ainoastaan kiinalaiset syyllistyneet eläinten julmaan kohteluun?

En yhtään ihmettele, että henkilöt, jotka työkseen nyppivät kanien karvaa, ovat päätyneet vihan kohteeksi. On hyvin vaikea ymmärtää, kuinka kukaan pystyy sellaiseen. Mutta mielestäni voimme syyttää eläinten julmasta kohtelusta myös heitä, jotka edistävät angoratuotteiden menekkiä suunnittelemalla, tuottamalla, markkinoimalla ja myymällä niitä. Yhtälailla he ovat vastuussa, ja uskallan epäillä, että heidän joukossaan on runsaasti myös länsimaalaisia. Omalta osaltaan vastuussa ovat tietysti myös länsimaiset kuluttajat, jotka ylläpitävät näitä julmia käytäntöjä ostamalla tuotteita, joiden materiaalien alkuperä on hankittu juuri niillä tavoilla, joita emme hyväksy. Jos angoravaatteille tai vaikkapa turkistuotteille on menekkiä ja ne tuottavat, niin suurella todennäköisyydellä niiden valmistamista jatketaan, kunnes kuluttajat muuttavat kulutustottumuksiaan eläineettisempään suuntaan tai eläintuotantoon puututa esimerkiksi lakimuutoksilla. Kuten esimerkiksi Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitteen käsittelyssä saimme huomata, hyvin usein raha menee eläinten hyvinvoinnin edelle. Ihminen sulkee silmänsä eläinten kivulta ja kärsimykseltä, kun rahaa kilisee tilille, tai kun uusi vaate komeilee vaatekaapissa.

Siitä huolimatta, että on helppoa haukkua toisella puolella maapalloa olevaa valtiota kaikesta maailman pahuudesta, olisi myös hyvä muistaa, että emme mekään niin puhtoisia ole: vuosittain maassamme tapetaan miljoonia eläimiä niiden turkisten vuoksi, lähinnä somisteiksi talvitakkien huppuihin ja pipojen tupsuiksi. Että miten jos myös huudettaisiin yhteen ääneen "Vitun suomalaiset!".

Possu, jolla ei ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa. Paitsi, että se on kiinalainen possu.

Usein kurjien eläinuutisten kiertäessä pitkin nettiä, tuntuu, etteivät asiat koskaan muutu ja olo on aika voimaton. Sen sijaan, että keskittää voimavaransa ihmisten solvaamiseen tai luovuttaa ja kävelee kauppaan ostamaan uuden angoraneuleen, kannattaa hetkeksi pysähtyä ajattelemaan positiivisesti. Sillä, että ihmiset jakavat tietoa, voi olla suuri vaikutus heidän ystäviinsä ja tuttaviinsa eli muihin kuluttajiin, sekä myös suuryrityksiin. Tämänkin videon myötä moni suuri vaateyritys on päättänyt tarkistaa omat periaatteensa mitä tulee eläinperäisiin tuotteisiin, samoin moni ihminen on vannonut jättävänsä angoraa sisältävät tuotteet kauppaan. Kiinalaisten räjäyttämisellä ei päästä pitkälle, mutta ne valinnat, mitä me voimme arkipäivässämme tehdä, ovat jo suuria tekoja eläinten puolesta. Valitaan siis tuotteita, joiden vuoksi eläimet eivät ole kärsineet.

Seuraavaksi suuryritysten ja kuluttajien boikottilistalle menevät aidot turkistuotteet, eiks vaan?

8. lokakuuta 2013

Järjestöt, yritykset ja yhteisöt mukaan Lihattoman Lokakuun haasteeseen!

Docventuresin Lihattoman Lokakuun haasteeseen on tarttunut jo 30 000 ihmistä. Huikeaa!

Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmiset ovat tapahtuman Facebook-sivulla intoutuneet jakamaan reseptejä ja kuvia valmistamistaan kasvisaterioista, ja kuinka paljon ryhmässä on toisia tsempattu. Oi, voisipa Lihaton Lokakuu jatkua marraskuulle ja vaikka joulukuullekin asti. Yhteishenki ja hyvä fiilis kannustavat jatkamaan!

Yksi asia, mikä Lihattoman Lokakuun (ja omalla kohdallani muidenkin kuukausien ja vuosien) aikana harmittaa, on erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien heikohkot tarjoilut. On kurjaa aina olla se hankala erityisruokailija, jolle pitää pyynnöstä valmistaa erikseen ruokaa ja jonka pitää vähän nolostellen kysellä ruokansa perään. Aika usein erityisruokaa ei edes ole tarjolla tai mahdollisuus saada: jos et syö croisanttia lihaleikkeleellä niin ole ilman. Olisipa joskus niin, että tarjolla on vain kasvisruokaa ja lihaa haikailevat joutuisivat hakemaan erityisruokansa keittiöstä!

Aion esittää Leo Straniuksen Riku Rantalalle esittämään haasteeseen jatkohaasteen. Sitä ennen kuitenkin kerron teille pari tarinaa.

Tarina yksi:
Olipa kerran iso yritys, jonka markkinointihenkilöt olivat huomanneet, että nyt on tosi in hehkuttaa kaikkia hyvisjuttuja kuten vaikka kestävää kehitystä. Tästä kerrottiin yrityksen johdolle. Yrityksen johtohahmot makustelivat termiä suussaan ja päättivät, että tämänkin yrityksen on pysyttävä kelkassa mukana ja niin markkinointiosasto laitettiin kirjoittamaan yrityksen nettisivuille, että kyseinen yritys kannattaa kestävää kehitystä. Tekstiin lisättiin vielä muitakin kivalta kuulostavia juttuja, siellä vilahtelivat sanat "eettinen", "ympäristöystävällinen" ja "eläinystävällinen". Ongelmaksi vain jäi, että miten tämän kaiken sanahelinän veisi käytäntöön... Mistä aloittaa?! Yritystyypit jäivät tuumimaan ja päättivät käsitellä asiaa ideointipalaverin suunnittelukokouksen toimikunnassa heti tärkeämpien liikeasioiden jälkeen.

Tarina kaksi:
Olipa kerran järjestö, hyvisjärjestö, joka halusi omalla osa-alueellaan tehdä maailmasta paremman ja heidän ajamansa asia olikin hyvin tärkeä ja toimintansa tehokasta. Järjestö kokousti ahkerasti ja järjesti tempauksia. Toimintakohteena oli niin lemmikkieläimet kuin ympäristökin. Kokouksissa järjestö kuitenkin tarjosi sämpylöitä, joiden välissä oli juustoa ja leikkeleitä. Ja tempauksissa kerättiin lemmikkitoimintaan rahaa myymällä käristemakkaroita. Eipä ollut kenellekään tullut mieleen, että näillä lihatarjoiluilla ja -myynneillä he tulivat tukeneeksi muita eläinlajeja sortavaa ja ympäristöä vahingoittavaa tehotuotantoa. Eivät he olleet ajatelleet, että pienillä muutoksilla järjestöstä voisi saada vieläkin paremman.

Tämän mutkittelevan alustuksen jälkeen haluankin esittää sellaisen haasteen, että kaikki järjestöt ja yhteisöt muuttaisivat (edes) lokakuun ajaksi tarjoilupolitiikkansa siten, että kokouksissa, tapahtumissa, tempauksissa yms. tarjoilut olisivat vegaanisia. Ja saman haasteen heitän myös yrityksille.

Uskon, että huomaatte, että kasvistarjoilut eivät tule sen kalliimmaksi kuin muutkaan tarjoilut ja ne maistuvat osallistujille siinä missä lihapitoiset eväät! Tarjoilujen muuttaminen vegaanisiksi tai kasvispainotteisimmaksi on konkreettinen teko eläinten ja ympäristön hyväksi, ja hyvin helppo sellainen.

Ketkä ovat mukana?


26. syyskuuta 2013

Tsemppiä Lihattomaan Lokakuuhun!

Palasin eilen Kiinan reissultani ja hetimiten kuulin Lihattomasta Lokakuusta. Jos sinä et vielä ole kuullut tästä tempauksesta, niin lyhyesti tiivistäen ympäristönsuojelun supermies Leo Stranius oli haastanut seikkailija Riku Rantalan syömään kuukauden ajan vain kasvisruokaa. Riku oli lupautunut ja siinä sivussa innostanut mukaan muutaman muunkin. Itse asiassa Lihattoman Lokakuun Facebook-sivulla on jo yli 16 000 ihmistä. Pisteet siis Leolle haasteesta ja Rikulle haasteeseen tarttumisesta ja haasteen levittämisestä eteenpäin!

Olen seuraillut matkaväsymyksestä toipuessani keskustelua sosiaalisessa mediassa siitä, onko Lihattomassa Lokakuussa edes mahdollista onnistua. Tavallaan tällaiset ihmettelyt huvittavat, itse kun olen ollut jo 20 vuotta kasvissyöjä, enkä ole kokenut kasvisruokavaliota ongelmalliseksi. Syön jatkuvasti lempiruokiani ja ruokavalioni on todella monipuolinen. Ei siis valittamista. Toisaalta muistan sen, kun ryhdyin kasvissyöjäksi, eikä minulla ollut oikein visiota siitä, mitä voisin syödä. Alkuun söin yksipuolisemmin (ja epäterveellisemmin) kuin nykyisin. Olen siis itsekin käynyt läpi eräänlaisen ruokamatkan (ja olen tällä matkalla edelleen), päästänyt irti vanhoista helpoista tottumuksista ja joutunut ottamaan selvää uusista ruoka-aineista ja oppimaan ja kokeilemaan, mistä pidän ja mistä en (toisinaan se on ollut ärsyttävää, toisinaan kiehtovaa ja virkistävää). Tosin ajat ovat myös aika paljon muuttuneet 20 vuodessa: lähes jokaisesta ravintolasta saa nykyisin kasvisruokaa, netti pursuaa kasvisruokaohjeita ja kauppojen valikoimat ovat monipuolistuneet huimasti. Kasvissyönti on ehkä nyt helpompi aloittaa kuin 20 vuotta sitten. Ja vertaistukea löytyy paljon enemmän kuin aikaisemmin!

Lihaton Lokakuu onnistuu varmasti karskimmaltakin sekasyöjältä jos vain intoa ja motivaatiota riittää! Kannattaa siis ainakin antaa kokeilulle mahdollisuus. Kuten tempauksen Facebook-sivulla sanotaan, jo lihatuotteiden vähentäminen on hyväksi, joten ei pidä olla itselleen liian tiukka ja ankara jos kokee, että kuukausi ilman liharuokaa on mahdoton ajatus. Ota pieniä askelia jos isot harppaukset ei ole sinun juttusi.

Koska haluan, että mahdollisimman moni oikeasti kokeilee lihatonta kuukautta (ja kuukauden päästä huomaa, että eipäs se niin vaikeaa ollutkaan ja kasvisyöjien määrä kasvaa Suomessa ja eläimet pelastuu...), niin ajattelin tsempata Lihattoman Lokakuun porukkaa kokoamalla jelpiksi listan muutamista hyödyllisistä linkeistä. Toivottavasti näistä on apua.

Netistä löytyy todella paljon blogeja, jotka pursuavat kasvisruokaohjeita. Aloita vaikka selaamalla näitä:
Keittiö ja puutarha
Keidas
Chocochili
Vegaaninen versio
Pidempi korsi
Kamomillan konditoria
Kasviskasari

Ruokaohjeita löytyy runsaasti myös näiden hyvisjärjestöjen sivuilta:
Fauna
Animalia
Vegaaniliitto

Vegaaniliiton sivulta löytyy myös todella hyvä paketti kasvissyönnistä. En ryhdy sitä referoimaan, koska linkistä sujahdatte nopeasti lueskelemaan sitä. Kannattaa tutustua!

Kasvissyönti on helppoa ja tarvittaessa halpaakin, se on terveellistä ja eläineettistä sekä ympäristöystävällistä. Siinäpä siis monta hyvää syytä kokeilla!

Jos löydätte tai itse keksitte jotain todella herkullisia ja maukkaita kasvisruokia, niin vinkatkaa minullekin. Mielelläni kokeilen kaikkea uutta, vaikka olenkin kävelevä keittiökatastrofi. :) Myös muita kasvissyöntilinkkejä saa laittaa kommenttiosioon.

Annos todella herkullista tofua kera kasvisten. Voisittepa maistaa! :)

25. elokuuta 2013

Laiskottelijan lasagne

Sunnuntai... Jotain hyvää ruokaa tekisi mieli, mutta mitään suuritöistä ei jaksaisi alkaa tehdä. Se on siis laiskottelijan lasagnepäivä, totean kaappeja syynätessäni.

Näin syntyy herkullinen, vegaaninen lasagne nopeasti ja helposti:

Uunivuokaan pohjalle lasagelevyjä, sitten päälle valmista pastakastiketta, vihreitä tai punaisia linssejä lähes purkista suoraan eli veden alla valutettuna, turvotettua soijarouhetta (lisäsin mausteeksi vähän chilimaustetta, paprikamaustetta, yrttisuolaa ja pippuria), turaus valkosipulia, loraus kaurakermaa (sipulinmakuista) ja sama kierros toistetaan uudelleen. Löysin jääkaapista myös pieniä kapriksia (purkin pohjalla lojui muutama) ja heitin nekin sekaan. Toisinaan olen laittanut mukaan vihanneksia sen mukaan, mitä sattuu löytymään. Ihan lopuksi laitoin vielä lasagnelevyjä ja lorauksen kauramaitoa, sillä en halua kuivaa lasagnea vaan oikein mehevää.

Nyt lasagne on uunissa. Ja pidän sen siellä, kunnes se on valmista. Sopivaa aikaa en osaa sanoa, sillä en koskaan muista katsoa kelloa kokatessa. :)

Kuten eilinen pastasalaattini, myös lasagne on mahdollista valmistaa usealla eri tavalla! Täytteet voi valitan sen mukaan, mitä kaapista löytyy ja niitä voi laittaa niin paljon tai vähän kuin huvittaa.

Ensi kerralla ajattelin kokeilla mukaan vegejuustoa (esimerkiksi Wilmersburgerin juustoa, jonka olen todennut toimivaksi maultaan ja koostumukseltaan ainakin leivän päällä), vaikka tämä lasagne maistuu ilman juustoakin.

Ja tässä se nyt on!

Lasagne on niin ruma ruoka, ettei kannata edes yrittää saada kaunista kuvaa...


P.s. Jutussa mainitun juuston olen ostanut omilla rahoillani, eikä minulle ole maksattu mitään sen mainitsemisesta. :)

24. elokuuta 2013

Maailman paras pastasalaatti


Aika paljon luvattu, tiedän. :)

Kuten jo varmasti aikaisemmin olen todennut, olen kävelevä keittiökatastrofi. Rakastan keittokirjojen kuvia ja saan niistä ideoita, ohjeita en voi noudattaa, en sitten millään. Ne ruoat, jotka osaan valmistaa, ovatkin sattumia, kokeilemalla syntyneitä. Ja ihan mielettömän hyviä!

Yksi ehdoton lempiruokani on pastasalaatti. Se on todella nopea ja helppo valmistaa, ja sitä voi varioida ihan loputtomiin. Siihen ei siis voi kyllästyä.

Mitäs siihen sitten tulee? Ainakin pastaa (ja muoto ihan sen mukaan, mikä omaa silmää miellyttää). Pasta siis keitetään just passeliksi. Älkää kysykö keittoaikoja, haarukallahan se selviää, milloin on valmista. Sillä aikaa, kun pasta porisee kattilassa, voi salaattikulhoon laittaa kaikki muut ainekset. Yleensä valitsen jotain seuraavista: aurinkokuivattutomaattia, tuoretta tomaattia, oliiveja (kalamata tai jalapenotäytteisiä), kapriksia, auringonkukansiemeniä paahdettuna ja runsaasti oliiviöljyä. Viimeksi paistoin myös Wheatyn Topas-nakkeja pilkottuna. Joskus sujautan mukaan rucolaa tai basilikaa. Monet näistä aineksista on sen verran suolaisia, että ylimääräisiä mausteita en ole lisännyt lainkaan.

Valmis pasta kaadetaan salaattikulhoon ja sitten vain sekoitetaan kaikki keskenänsä. Jos tarve vaatii, oliiviöljyä (tai halutessaan avocadoöljyä) voi lorauttaa lisää. Sitten syödään maha pullolleen!

Pasta on huippua myös siksi, että se on erittäin hyvää myös seuraavana päivänä, jopa kylmänä. Se sopii siis hyvin mukaan vaikkapa piknikille.

Olen tehnyt tällaista salaattia lähes kaikkiin juhliini viimeisen kymmenen vuoden ajan, aina hieman erilaisena versiona, eivätkä ystävät ole vielä valittaneet. :)

Kokeilkaapa!



P.s. Laiskiainen löytyy myös Facebookista ja Pinterestistä.
P.p.s. Olen ostanut jutussa mainitut nakit omalla rahallani, eikä minulle ole maksettu niiden mainitsemisesta.

30. kesäkuuta 2013

Matkaoppaat ja matkatoimistot eläinviihteen edistäjinä

Istun junassa ja ajankuluksi olen lueskellut matkaopasta. Tiedän, että matkaoppaiden kirjoittajat ja kustantajat eivät ole eläinsuojeluasiantuntijoita tai eläinoikeusasian viestinviejiä. Silti olen yllättynyt siitä, kuinka kritiikittömästi matkaoppaissa kuvaillaan matkakohteiden eläinviihdemahdollisuuksia, ja jopa suositellaan niitä.

Junamatkalla lukemassani kirjassa on suositeltu muun muassa:
·         eläintarhoja, koska lapset niin tykkäävät eläimistä
·         norsunäytöksiä, koska villejä norsuja ei välttämättä näe
·         haita kuhisevan altaan sisällä olevaa ravintolaa, koska se on erikoista
·         hevoskärryajelua, koska se on näppärä tapa liikkua suurkaupungin vilisevillä kaduilla
·         haineväkeittoa ateriaksi

Muutamia mainitakseni. Eikä tämä kirja ole ainoa, jota lukiessani olen pyöritellyt silmiäni.
Kaikkiin edellä mainittuihin liittyy eläinten hyvinvointiongelmia: eläintarhoissa ja akvaarioissa eläimillä on hyvin usein liian pienet ja virikkeettömät tilat, norsut koulutetaan erittäin julmilla tavoilla ja hevoset vetävät kärryjä paahtavassa kuumuudessa, eikä ole yllätys, että toisinaan jokin hevosista saattaa lyyhistyä kuolleena maahan kesken matkan.

Eläimiä vangitaan, koulutetaan ja käytetään ihmisen viihdyttämiseksi joka puolella maailmaa. Moni matkailija ei tule ajatelleeksi, että norsukyydissä tai itsensä pienen leijonanpennun kanssa kuvauttamisessa voisi olla minkäänlaista eettistä ongelmaa. Harva haluaa tukea eläinrääkkäystä omilla rahoillaan, mutta moni tulee tehneeksi niin tietämättään, ajattelemattaan.

Matkaoppailla on vaikutusta siihen, mikä ihmisiä matkoilla kiinnostaa ja millä tavalla eläinten viihdekäyttöön suhtaudutaan. Kriittisyys olisi siis tarpeen, eikä kirjoissa ainakaan tulisi suositella sellaisia viihdykkeitä, jotka ovat selkeästi epäeettisiä ja aiheuttavat eläimille suurta kärsimystä. Sama pätee tietysti myös matkatoimistojen nettisivuihin ja esitteisiin. Matkatoimistojen tulisi olla tarkkana siitä, mitä viihdykettä ihmisille tarjoavat ja minkälaisten paikallisten palveluntarjoajien kanssa tekevät yhteistyötä.

Matkaoppaiden kirjoittajat ja kustantajat sekä matkatoimistojen henkilökunta eivät tietysti ole asiantuntijoita eläinsuojeluasioissa. Olisi kuitenkin tärkeää saada suositukset eläineettisimmiksi ja ylipäätään herättää heidät eläinviihteen ongelmiin. Uskon, että yksi toimivimmista keinoista olisi antaa palautetta sekä kustannustaloille että matkatoimistoille ja kertoa asiallisesti, että heidän suosituksensa ovat eläinten kannalta ongelmallisia ja heidän tulisi jatkossa kiinnittää tähän huomiota. Matkalla kaikki päätökset ovat tietysti matkailijoiden itsensä tekemiä, mutta jos matkatoimisto tai matkaopas suhtautuu kriittisesti eläinviihteeseen, on sillä varmasti vaikutusta siihen, minkälaista toimintaa matkoilla tuetaan.

Matkaopasta on ollut mielenkiintoista lukea myös filosofisemmasta näkökulmasta. Kirjassa nimittäin suositellaan ravintoloita, jotka tarjoavat ”suussa sulavia sikaruokia” ja ”herkullisia kanaruokia” ja ”maukastakin maukkaampaa nautaa”. Rohkeimpia kehotetaan kokeilemaan liskoja, käärmeitä ja jakinlihaa. Ja sitten varoitetaan, että eläinrakkaiden kannattaa varoa ruokia, jotka on valmistettu koirasta.

Näinhän meilläpäin ajatellaan, tai ainakin alitajuisesti toimitaan: Eläinrakas ei voi kuvitellakaan syövänsä koiraa, mutta sika-, kana- ja lehmäruokia kuvataan maukkaiksi ja herkullisiksi. Onko nyt niin, että sikaa, kanaa ja lehmää ei pidetä eläiminä vai onko niin, että kirjoittajan oli kuitenkin tarkoitus kehottaa ”koirarakkaita” tai mahdollisesti ”lemmikkirakkaita” varomaan koiranlihasta valmistettuja ruokia?

Tämä yksittäinen kirja on siis mainio esimerkki siitä, kuinka valtaosa suomalaisista ajattelee ja toimii päivittäin. Ollaan eläinrakkaita, mutta kuitenkin hyvin valikoidusti. Kun matkailijalle tarjotaan koiranlihakeittoa, tai kun matkailija huomaa, että koiraa juoksutetaan täysin uupuneena ja läkähtyneenä auringon paahteessa, matkailija raivostuu, itkee, kauhistuu, suree ja ehkä kirjoittaa mielipidekirjoituksen. Matkailija osoittaa, ettei hyväksy tällaista kohtelua. Missä ovat nämä tunteet ja teot silloin, kun puhutaan muista kuin lemmikeistä? Miksi matkailija nousee norsun selkään eikä kapinaan norsujen hyväksikäyttöä vastaan?

Me kaikki teemme valintamme, mihin kohtaan vedämme rajamme. Toisten kulutustottumuksilla on enemmän vaikutusta eläimiin, toisten vähemmän. Minäkin haluan matkoillani nähdä eläimiä, mutta haluan myös kuulua siihen ryhmään, joka matkailee eläinystävällisesti. Eläinten käyttäminen viihteessä on mielestäni täysin turhaa. Me emme tarvitse norsuratsastusta tai eläintarhavierailua, jotta matkastamme tulee onnistunut ja hauska. Meidän ei ole pakko kuvauttaa itseämme leijonanpennun kanssa tai uida altaassa delfiinien rinnalla. Voin vaikka vannoa, että matkoilla paljon löytyy sellaistakin tekemistä, kokemista ja näkemistä, josta eläimet eivät joudu kärsimään. Itse saan suurimman nautinnon siitä, kun näen eläimiä luonnossa, omissa puuhissaan. Olen eräällä reissulla nähnyt papukaijoja, joiden siipiä oli leikelty, jotta ne eivät lentäisi pois turistien kameroiden edestä. Ja turistithan ottivat kuvia, papukaijoja siirreltiin olkapäältä toiselle ja kassaan kilisi rahaa. Kammottavaa. Toisella matkalla näin villin papukaijalauman, sattumalta. Oli huikeaa nähdä niiden lentävän!

Jos matkallaan kuitenkin haluaa osallistua eläinsafarille, kannattaa jo etukäteen selvittää vaihtoehtoja. On olemassa sellaisiakin matkanjärjestäjiä, jotka kunnioittavat luontoa ja eläimiä: eläimet nähdään villinä ja vapaina niiden luonnollisessa elinympäristössään ja eläimillä on mahdollisuus poistua paikalta, jos kokevat patikoijat ongelmaksi. Näillä safareilla on tietysti mahdollista, ettei yhtään eläintä näy, sillä eläimiä ei ole järjestetty paikalle matkailijoiden pällisteltäväksi. Hyvä näin! Mutta tarkkana ja kriittisenä on syytä pysyä, jotta erottaa, milloin matkanjärjestäjä on oikeasti hyvien puolella ja milloin vain koristelee epäeettistä toimintaansa kauniilla sanahelinällä.

Matkailijoilla on vastuu siitä, millaista toimintaa he tukevat. Mutta myös heillä, jotka erilaisia matkoja suosittelevat, on suuri vastuu siitä, käytetäänkö eläimiä tulevaisuudessa hyväksi vain sen vuoksi, että matkailijat haluavat hetken viihdettä. Sillä, että jättää eläinten kannalta ongelmallisen ”ohjelmanumeron” väliin, on varmasti hyvin vähän vaikutusta matkakokemukseen, mutta eläinten kannalta sillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus. 


22. toukokuuta 2013

Kenen mielipiteellä on merkitystä?

"Menkää viherpiipertäjät joskus käymään kehäkolmosen ulkopuolella!"
"Kansalaisaloitetta turkistarhausta vastaan ei varmasti ole allekirjoittanut kukaan muu kuin just 18 vuotta täyttäneet pikkulikat..."
"Ituhipit ja teinitkö täällä päättää kuka saa harjoittaa elinkeinoaan?!"
"Voi voi näitä kettutyttöjä ja vihreitä, kun eivät ole parempaa ajankulua keksineet. Menkää töihin hipit niin ette ole häiritsemässä kunnollisten ihmisten elämää!"

Kuulostanee tutulta kommentoinnilta kaikille, jotka ovat joko olleet keräämässä allekirjoituksia Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitteeseen tai lueskelleet aiheeseen liittyviä nettikeskusteluja. 

Kommenttien pohjalta voi tehdä sellaisen tulkinnan, että kansalaisaloitteesta ärsyyntyneiden ajatus on se, että turkistarhauksen lakkauttamisesta (ja ylipäätään eläinsuojelusta) ovat kiinnostuneita ainoastaan alle 20-vuotiaat Pääkaupunkiseudulla asuvat vihreää puoluepolitiikkaa kannattavat työttömät naiset. Todellisuudessa kansalaisaloitteen allekirjoittaneiden joukko oli todella sekalainen: allekirjoittaneissa oli niin miehiä kuin naisia, niin nuoria kuin vanhoja, niin työttömiä kuin työelämässä olevia, niin pienituloisia kuin suurituloisia ja vissisti yli puoluerajojen ympäri Suomen. 

Tärkeä kysymys on kuitenkin se, mitä väliä sillä on, keitä allekirjoittajat ovat? Fakta kun on, että noin 70 000 henkilöä vaatii turkistarhauksen lakkauttamista Suomessa ja vain sillä pitäisi olla merkitystä. Myönnän, minäkin olen välillä sortunut miettimään, kuinka vastapuolelle saisi vakuutettua, että tarhauksen lakkauttamista vaativien joukossa on myös yli 50-vuotiaita johtavassa työasemassa olevia miehiä. Mutta miksi pitäisi vakuuttaa? Miksi nuorten naisten allekirjoituksilla ei olisi samaa painoarvoa kuin keski-ikäisten miesten? 

Ainakin pitäisi olla.

Kun tämän kansalaisaloitteen aika tulee ja se saapuu suureen saliin eduskunnan äänestettäväksi, toivon, että kansanedustajat käsittelevät kansalaisaloitetta sillä arvokkuudella ja vakavuudella millä 70 000 ihmisen kansalaisaloitetta tulee käsitellä. 70 000 ihmistä on iso joukko, vaikka osa vastapuolen edustajista puhuukin vähäpätöisestä ryhmästä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Hämeenlinnassa on asukkaita n. 67 000, Joensuussa n. 74 000 ja Vaasassa vajaa 66 000. (Lähde: kaupunkien omat nettisivut). 


Kampanjan mainosbanneri

15. toukokuuta 2013

Onko Sinun kasvoillasi tiineen tamman virtsaa?

Mainoksessa kaunis nainen sivelee kasvojansa. Nainen hymyilee itsevarmana. Hän on jo yli 50-vuotias, muttei hänen kasvoillaan näy rypyn ryppyä. Mainoksen mukaan hän rakastaa ihovoidettaan ja ymmärrettävästi käyttää sitä säännöllisesti, kuten meitä muitakin kehotetaan tekemään. Mainoksessa vilahtelee monien eri ainesosien nimiä. Tavallinen tallaaja ei välttämättä tule edes miettineeksi, mistä eri ainesosat ovat peräisin. Uskottava naisääni saa kaiken kuulostamaan niin hienolta, että tuotteen on varmasti oltava jotain todella hyvää. Oih, näyttäisinpä minäkin tuolta, katsojat ihailevat ja lisäävät huomiseen ostoslistaan ihoa siloittavan voiteen.

Mutta voi kääk jos kaikki tietäisivät mitä nämä taika-aineet oikeasti ovat! Käydäänpä niitä hieman läpi.

Ihovoiteissa käytetään muun muassa seuraavia:
* Teurastettujen eläinten sidekudoksesta eristettyä elastiinia 
* Tiineiden tammojen virtsasta saatua estrogeeniä
* Nyljettyjen minkkien rasvaa, minkkiöljyä
* Eläinvauvojen (vasikoiden ja possujen) sidekudoksista eristettyä proteiinia elikäs kollageenia
* Kilpikonnien sukupuolielimistä valmistettua kilpikonnaöljyä
* Sonnien kiveksistä saatua testosteroniproprionaattia

Sim sala bim ja iho lakkaa vanhenemasta!

Vaan eihän se tähän jää, ei todellakaan. Kaikkea sekavuuksia sujautetaan myös esimerkiksi hiustuotteisiin, muun muassa teurasjätteitä. Hajuvesiä varten tapetaan esimerkiksi kaskelotteja, jotta niiden suolistosta saadaan eritettä, koska ei ole hyvä, että hajuvesi lakkaa tuoksumasta kesken juhlien. Sivettikissoja pidetään vankeudessa, jotta niiden anaalirauhasista saadaan  ainetta samaa tarkoitusta varten. Yhdysvalloissa ja Kanadassa hukutetaan majavia, kyllä, ihan vain hajuvesien takia. Kuka muuten haluaa tuoksua majavan anaalirauhasille?

Osa eläinperäisistä kosmetiikan raaka-aineista saadaan lihateollisuuden sivutuotteina. Eläimiä kuitenkin tapetaan ja pidetään vankeudessa myös kosmetiikan vuoksi. Monet raaka-aineiden keräystavat ovat myös julmetun raakoja.

Onneksi meille, jotka emme halua hoitaa kauneuttamme eläinten kustannuksella, on olemassa vaihtoehtoja.
Meille on tarjolla runsaasti kosmetiikkaa, joka ei sisällä eläinperäisiä raaka-aineita (ja jota ei ole testattu eläinkokein). Suosittelen tutustumaan esimerkiksi www.vegaanituotteet.net-sivuston Kosmetiikka ja hygienia -osioon, josta löytyy lista vegaanisista tuotteista sekä www.animalia.fi/kosmetiikkalista-osoitteesta löytyvään eläinkokeettoman kosmetiikan listaan.  Lisää kosmetiikan eläinperäisiä eli vältettäviä raaka-aineita löydät täältä.

Oi miettikää jos mainosmiehet käyttäisivätkin kosmetiikkamainoksissa sellaista kieltä, jonka kuluttajat ymmärtävät. "Kaipaako ihosi heleyttä ja kuulautta? Rasvaa ihosi päivittäin kilpikonnien sukupuolielimistä valmistetulla kilpikonnaöljyllä, joka ravitsee kasvojasi ja saa ihosi näyttämään nuoremmalta..."




Innostus juttuun: Animalian Vapauta valinnoilla -nettisivusto


25. huhtikuuta 2013

Itkeviä lapsia, lihavia koiria ja mitä näitä nyt on!

Olin tänään seuraamassa lähetekeskustelua aitiopaikalla, eduskunnan yleisölehterillä. Halusin ehdottomasti olla mukana, sillä eduskunnan keskustelussa aiheena oli Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite, joka tähtää turkistarhauksen lakkauttamiseen Suomessa. Kannatan lämpimästi sitä, että eduskunta vakavasti miettisi keinoja turkistarhauksesta luopumiseen.

Lehterillä oli vaikea istua hiljaa ja kuunnella, kun olisi tehnyt mieli kommentoida, vastata aloitetta vastustavien kansanedustajien kysymyksiin sekä korjata suorastaan virheellisiä väittämiä.

Ensinnäkin, olin todella pettynyt siihen, että toinen toisensa jälkeen kansanedustajat vertasivat 70 000 Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitteen allekirjoittanutta ihmistä turkistarhaiskuja tehneisiin henkilöihin. Se oli loukkaavaa, tökeröä ja täysin turhaa. Toivon, että jatkossa nämä kyseiset kansanedustajat valikoivat sanansa paremmin.

Olin myös yllättynyt siitä, kuinka muutamat kansanedustajat halusivat viedä keskustelua niin hanakasti pois käsiteltävästä aiheesta. Ei, nyt ei ollut tarkoitus puida lihavien koirien hyvinvointia. Tärkeä aihe toki sekin, mutta se keskustelu tulisi käydä jossain aivan muualla kuin keskellä turkistarhauskeskustelua. Vinkkinä kansanedustajille, veteraanien ja itkevien lasten mukaan vetäminen ei välttämättä ole kuulijoiden mielestä nokkelaa vaan huvittavaa (yhtään siis heitäkään väheksymättä). Puhutaanko siis jatkossa siitä aiheesta, mistä on tarkoitus puhuakin?

Työllisyys. Voi työllisyys. Jotenkin tuntuu, että useiden kansanedustajien päässä kuuluu vain "piip" tai ehkä vain huminaa aina kun puhutaan siirtymäajasta. He puhuvat kuin turkistarhojen pitäisi laittaa lappu luukulle heti huomenna, he puhuvat kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan siirtymäajasta (vaikka sitä on niin paljon toitotettu). Tiedättekö miksi se siirtymäaika olisi tärkeä? Juuri työllisyyden takia. Siirtymäajan aikana huomattava osa turkistarhaajista jäisi eläkkeelle sillä ikärakenne on korkea. Nuoret taas voisivat kouluttautua muille aloille. Tarhaajat pystyisivät valmistautumaan alan päättymiseen kun siirtymäaika olisi tarpeeksi pitkä. Monilla aloilla ihmisiä jää työttömäksi todella nopealla aikataululla, lyhyellä irtisanomisajalla. Eiköhän se ole turkistarhaajien aliarvioimista jos ajatellaan, etteivät he pysty 10-15 vuodessa sopeutumaan uuteen tilanteeseen?

Työllistävyydestä kansanedustajat puhuivat paljon ja ihan aiheesta, työllisyys on tärkeä asia ja sitä kuuluukin puida. Olisi silti mukavaa, että kansanedustajat eivät liioittelisi työllisyyslukuja. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton sivulta löytyy uunituore tutkimus, jonka mukaan  "Arvio vahvistaa alan käyttämät luvut alan suorasta ja tuotantopanosten hankinnan kautta syntyvästä työllistävyydestä, joka on noin 4 300 henkilötyövuotta" ja lisäksi "Vaikuttaa kuitenkin myös siltä, että tuo alan edustajien usein toistama suurempi arvio on liian suuri välillisen työllistävyyden osalta".

Ainahan tätä kuulee, mutten odottanut törmääväni siihen eduskunnassa, jossa on tarkoitus säätää lakeja... Kukaanhan sitä ei tainnut suoraan sanoa, että turkistarhauksen lakkauttamisesta on turha keskustella, koska turkistarhaus on laillinen elinkeino, mutta kyllähän se muutamaan kertaan todettiin, että kyseessä on laillinen elinkeino (ja rivien välistä kuului kuiskaus: "että sen takia tästä asiasta on turha keskustella"). Niin, mikähän tämän kansalaisaloitteen idea olikaan...? Eikö sen tarkoitus ollut nimenomaan muuttaa lakia niin että turkistarhaus ei enää olisi laillinen elinkeino? Olenkohan nyt ymmärtänyt jotain väärin, mutta eikö eduskunnan keskeisin tehtävä ole nimenomaan lakien säätäminen?

Voisin puhua vaikka siitä, että maalaisjärjen mukaan koirat menestyisivät ehkä paremmin häkissä kuin ketut (joten on aiheellista kysyä, laittaisitko sinä koirasi samankokoiseen häkkiin sen koko elämäksi). Voisin kertoa teille myös, että ei turkistarhaus sinne Kiinaan siirry, se on jo siellä, ja osittain kiitos kuuluu myös kotimaiselle turkisalallemme. Voisin kertoa että, eläimen hyvinvointi on paljon muutakin kuin varjotalon katto pään päällä ja säännöllinen ruoka-aika. Ehkäpä voisin myös tehdä pari kohupaljastusta, esimerkiksi siitä, että Eviran tutkimuksissa turkistarhoilla on todettu paljon räikeitä lainrikkomuksia ja entäs sitten se, että lähetekeskustelussakin mainittu sertifiointi ei tarkoita mitään muuta kuin lain vähimmäisvaatimusten noudattamista. Huh huh, shokkimatskua! Iltapäivälehti, mikset jo uutisoi?

Mutta ehkä lopetan nyt tähän. Eduskuntatalon ilmassa on jotain erikoista... 

P.S. Haluan todella kiittää niitä kansanedustajia, jotka rohkenivat puolustaa kansalaisaloitetta ja pitää eläinten puolia. Kiitos! <3





3. maaliskuuta 2013

tavoitteena turkistarhaton maailma

90-luvun alkupuolella osallistuin turkisten vastaiseen mielenilmaukseen. Seisoin turkistuotteita myyvän liikkeen edessä "Turkis kuuluu eläimelle" -lapun kanssa parinkymmenen muun mielenosoittajan kanssa. Ei meidän pitkään tarvinnut paikalla seistä, kun liikkeen myyjä kertomaan, että olemme saaneet ikuisen porttikiellon kyseiseen myymälään. Ilmoitus herätti huvitusta!

Nyt 20 vuotta myöhemmin olen edelleen valmis seisomaan turkiksia vastustavien joukoissa. Mieleni ei ole muuttunut, vaikka aikoinaan aikuiset niin epäilivät tapahtuvan. "Kyllä se vouhotus siitä laantuu, kun kasvaa aikuiseksi", ne supisivat keskenään. Nyt aikuisena olen yhä vakuuttuneempi siitä, että A) on todella epäeettistä pitää eläviä olentoja pienissä ja virikkeettömissä häkeissä vain muodin raaka-aineen vuoksi ja B) turkisala on täysin mahdollista lakkauttaa myös Suomessa.

Ympäri maailmaa eläinsuojelujärjestöt tekevät töitä sen eteen, että turkistarhaus saadaan loppumaan niin omassa maassa kuin myös muualla maailmassa. Työllä on ollut vaikutusta, sillä yleinen ilmapiiri tuntuu yhä enemmän muuttuvan turkisvastaiseksi. Tämä ilmapiiri on levinnyt niin päättäjien, kuluttajien kuin muotiteollisuudenkin suuntaan. Euroopassa moni maa on kieltänyt turkistarhauksen joko kokonaan tai kiristänyt lakia niin, että tuotanto on lakannut kannattamattomana. Viimeisimpänä päätöksen turkistarhauksen kieltämisestä eettisin perustein teki Hollanti, maa jossa on vuosittain tapettu noin kuusi miljoonaa turkiseläintä. Moni muotisuunnittelija on ilmoittanut, ettei käytä aitoa turkista mallistoissaan ja esimerkiksi Oslon muotiviikoille ei aidoilla turkiksilla ole ollut asiaa enää pariin vuoteen. Yhä useamman kuluttajan lompakossa kulkee mukana lista liikkeistä, jotka ovat sitoutuneet turkittomuuteen ja liikkeet tuntuvat kokevan listalla olemisen myyntivalttina. Maaseudun Tulevaisuuden 14.11.2012 julkaiseman gallupin mukaan vain neljäsosa suomalaisista sallisi turkistarhauksen jatkuvan nykyisellään.

Yhä enemmän keskustelu on siirtynyt pois "Miksi turkistarhaus pitäisi lopettaa?" -kysymyksestä "Miten turkistarhaus olisi mahdollista lopettaa?" -kysymykseen. Hyvin harvalle enää tarvitsee perustella, mikä turkistarhauksessa mättää, sillä runsaan medianäkyvyyden vuoksi ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistaa turkisalan olemassaolon. Sen sijaan nyt keskustellaan siitä, mitä yhteiskunnalta vaaditaan, jotta elinkeino voidaan ajaa alas. Suunta on siis aivan oikea.

Kuva ELMA-messuilta
Muutamiin vastaväitteisiin kuitenkin törmää jatkuvasti, kun keskustellaan turkistarhauksesta ja vääriä tietoja joutuu oikomaan tämän tästä. Ensinnäkin, turkin kunto ei kerro mitään eläimen hyvinvoinnista, sillä kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta. Eikä eläimen hyvinvointia voi arvioida pelkästään sen mukaan, onko sillä esimerkiksi haavoja tai tulehduksia. Se, mitä eläin kokee henkisesti, ei aina näy päällepäin. Eläimet voivat lisääntyä huonoissa oloissa ja huonovointisina. Muutoinhan meillä ei olisi ongelmaa nimeltä pentutehtailu.

Turkistarhausta perustellaan usein sillä, että turkis on lämmin materiaali. Kun yli 90 % tuotetuista turkismateriaaleista menee somisteiksi, ei turkistuotantoa voida perustella, sillä että turkis on lämmin. Pipossa lämmittävä osuus on aivan muu kuin pipon päällä keikkuva tupsu. Vastapuoli varmaan huikkaisi, että aito turkis on kuitenkin  luonnontuotteena ympäristöystävällisempi kuin tekoturkis. Vaan eipä ole! Jo silloin, kun minä sain porttikiellon turkismyymälään, kuluttaja-asiamies kielsi turkisalaa mainostamasta turkiksia tekoturkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina. Turkistarhaus ja turkistuotteiden valmistaminen vievät valtavasti energiaa ja öljyä. Valmis turkistuote sisältää myös suuren määrän erilaisia kemikaaleja. Suosittelen lukemaan Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Straniuksen oivallisen Turkistarhaus ei ole ympäristöystävällistä -tekstin MTT:n vuonna 2011 tekemästä tutkimuksesta, jossa todettiin, että aito turkis tuottaa tekoturkista enemmän hiilidioksipäästöjä. Tutkimuksessa huomioitiin aidon turkiksen pitkäikäisyys.

Ei ole eläinsuojelijaa, joka ei olisi törmännyt väittämään turkistarhauksen siirtymisestä Kiinaan. Tämä voi joillekin tulla yllätyksenä, mutta Kiinassa on jo turkistarhoja. Iso kiitos tästä kuuluu myös Suomen turkisalalle, joka on pitänyt huolta siitä, että Kiinan markkinoilla riittää kysyntää turkiksille. Kiina tai Suomi, ketulle sillä ei juuri ole merkitystä, perusongelmat ovat kuitenkin samat: pienet ja virikkeettömät häkit, joissa eläimillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Enpä myöskään kehtaisi koreilla kotimaisilla tarhoillamme, sillä Eviran vuoden 2010 tarkastuksissa peräti 61 %: lla tarkastetuista tiloista todettiin puutteita lainsäädännön noudattamisessa. Turkiselinkeinoa ei voi harjoittaa kannattavalla tavalla niin, että eläimet voisivat hyvin. Kannattava turkiselinkeino + eläimillä hyvät oltavat = mahdottomuus.

Turkisala ei ole niin iso työllistäjä kuin kuvitellaan. Tietyillä alueilla kyllä, mutta koko maan mittakaavassa ei. MTT:n raportin mukaan yksi turkistila työllistää suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä per yritys. Turkistarhoille palkataan kausityövoimaa ulkomailta. Turkistarhojen lukumäärä on laskenut kuin häränpylly, sillä vielä 80-luvulla Suomessa oli lähes 6000 turkistarhaa ja nykyään maassamme on noin 1000 tarhaa. Eli noin 5000 turkistarhaa on jo lopettanut toimintansa ilman suurempaa kohua. Voisimme hyvin päästää irti myös lopuista. Monille turkistarhaajille kyseessä on jokatapauksessa sivuelinkeino. Turkistarhaajien ikärakenne on myös korkea ja monet ovat jäämässä eläkkeelle lähitulevaisuudessa.

Kuva ELMA-messuilta
Vaikka saamme vuosittain vientituloja turkistarhauksesta, tulisi meidän siirtyä niiden maiden joukkoon, jotka eivät hyväksy epäeettistä elinkeinoa maaperällään. Olisi noloa jäädä jälkeen yleisestä eurooppalaisesta kehityksestä ja pitää kiinni toiminnasta, jota ei laajalti hyväksytä. Tarpeeksi pitkällä siirtymäajalla ja tukitoimin turkistarhaus voitaisiin lopettaa niin, että tarhaajille ei koituisi ylenpalttista päänsärkyä.

Eläinsuojeluliitto Animalian, Luonto-Liiton, Oikeutta Eläimille -yhdistyksen sekä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite luovutetaan eduskunnalle ensi viikolla. Olin itsekin keräämässä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen ja satojen kerääjien toimesta allekirjoitukset saatiin lähes 70 000 äänioikeutetulta kansalaiselta. Nyt haluan lähettää terveiseni eduskuntaan: Turkistarhaus on ennen kaikkea moraalinen kysymys. Eettisesti arveluttavaa toimintaa ei tule puolustaa vientituloilla, eettisesti arveluttavaa toimintaa ei tule hyväksyä.

16. tammikuuta 2013

Kiitos.

Tänään eräs ihminen sanoi, että hänen tuntemistaan ihmisistä minulla on suurin sydän. Suuri sydämeni teki ylimääräisen lyönnin, kun niin häkellyin. Se oli niin kauniisti sanottu. 

Jäin toviksi miettimään, onko minulla todella suurempi sydän kuin jollain muulla ja melkein tunsin syyllisyyttä. Koin, etten ole mitenkään poikkeavan hyvä ihminen: tunnen monta hienoa ihmistä, jotka tekevät valtavan paljon vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestöille. He antavat runsaasti aikaansa tai rahallista tukea, ehkä molempia. Ja huomattavasti suuremmassa mittakaavassa kuin minä! Minähän olen vain puuhastelija heidän rinnallaan.

Ryhdyin myös miettimään, mitä minä saan hyväntekeväisyystyöstä. Minusta tuntuu, että parasta on se fiilis, joka muiden (omalla kohdallani "muut" tarkoittaa pääsääntöisesti eläimiä) auttamisesta tulee. Eihän se minulta ole pois, maailman parantaminen. Pari tuntia sinne tai tänne, muutama kymppi silloin tällöin. Yksin ei pysty suuria asioita tekemään (paitsi ehkä Jane Goodall), mutta uskon, että toimintani ansiosta maailmasta on ehkä tullut hiirenpapanan verran parempi paikka. 

Joskus kuitenkin on ihan aiheellista saada positiivista palautetta, ja on myös sallittua ottaa vastaan ansaitsemansa kaunis kiitos tai häkellyttävä kommentti. Niin aion itsekin tehdä. Aion hymyillä loppuillan, koska olen niin iloinen suuresta sydämestäni. Ja vaikka en ole saanut korjattua maailman kaikkia epäkohtia, en ole luovuttanut!

Tämän jäsentelemättömän ja tunteiden vallassa kirjoitetun tekstin myötä

hirmuisen iso KIITOS

kaikille sielunsiskoille ja -veljille, jotka jaksatte kanssani pakertaa, vaikka maailma tuntuu välillä niin epäoikeudenmukaiselta ja kieroutuneelta.    


                                Et voi pelastaa kaikkia maailman kilpikonnia, mutta yhdelle voit antaa koko maailman...