16. tammikuuta 2013

Kiitos.

Tänään eräs ihminen sanoi, että hänen tuntemistaan ihmisistä minulla on suurin sydän. Suuri sydämeni teki ylimääräisen lyönnin, kun niin häkellyin. Se oli niin kauniisti sanottu. 

Jäin toviksi miettimään, onko minulla todella suurempi sydän kuin jollain muulla ja melkein tunsin syyllisyyttä. Koin, etten ole mitenkään poikkeavan hyvä ihminen: tunnen monta hienoa ihmistä, jotka tekevät valtavan paljon vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestöille. He antavat runsaasti aikaansa tai rahallista tukea, ehkä molempia. Ja huomattavasti suuremmassa mittakaavassa kuin minä! Minähän olen vain puuhastelija heidän rinnallaan.

Ryhdyin myös miettimään, mitä minä saan hyväntekeväisyystyöstä. Minusta tuntuu, että parasta on se fiilis, joka muiden (omalla kohdallani "muut" tarkoittaa pääsääntöisesti eläimiä) auttamisesta tulee. Eihän se minulta ole pois, maailman parantaminen. Pari tuntia sinne tai tänne, muutama kymppi silloin tällöin. Yksin ei pysty suuria asioita tekemään (paitsi ehkä Jane Goodall), mutta uskon, että toimintani ansiosta maailmasta on ehkä tullut hiirenpapanan verran parempi paikka. 

Joskus kuitenkin on ihan aiheellista saada positiivista palautetta, ja on myös sallittua ottaa vastaan ansaitsemansa kaunis kiitos tai häkellyttävä kommentti. Niin aion itsekin tehdä. Aion hymyillä loppuillan, koska olen niin iloinen suuresta sydämestäni. Ja vaikka en ole saanut korjattua maailman kaikkia epäkohtia, en ole luovuttanut!

Tämän jäsentelemättömän ja tunteiden vallassa kirjoitetun tekstin myötä

hirmuisen iso KIITOS

kaikille sielunsiskoille ja -veljille, jotka jaksatte kanssani pakertaa, vaikka maailma tuntuu välillä niin epäoikeudenmukaiselta ja kieroutuneelta.    


                                Et voi pelastaa kaikkia maailman kilpikonnia, mutta yhdelle voit antaa koko maailman...