3. maaliskuuta 2013

tavoitteena turkistarhaton maailma

90-luvun alkupuolella osallistuin turkisten vastaiseen mielenilmaukseen. Seisoin turkistuotteita myyvän liikkeen edessä "Turkis kuuluu eläimelle" -lapun kanssa parinkymmenen muun mielenosoittajan kanssa. Ei meidän pitkään tarvinnut paikalla seistä, kun liikkeen myyjä kertomaan, että olemme saaneet ikuisen porttikiellon kyseiseen myymälään. Ilmoitus herätti huvitusta!

Nyt 20 vuotta myöhemmin olen edelleen valmis seisomaan turkiksia vastustavien joukoissa. Mieleni ei ole muuttunut, vaikka aikoinaan aikuiset niin epäilivät tapahtuvan. "Kyllä se vouhotus siitä laantuu, kun kasvaa aikuiseksi", ne supisivat keskenään. Nyt aikuisena olen yhä vakuuttuneempi siitä, että A) on todella epäeettistä pitää eläviä olentoja pienissä ja virikkeettömissä häkeissä vain muodin raaka-aineen vuoksi ja B) turkisala on täysin mahdollista lakkauttaa myös Suomessa.

Ympäri maailmaa eläinsuojelujärjestöt tekevät töitä sen eteen, että turkistarhaus saadaan loppumaan niin omassa maassa kuin myös muualla maailmassa. Työllä on ollut vaikutusta, sillä yleinen ilmapiiri tuntuu yhä enemmän muuttuvan turkisvastaiseksi. Tämä ilmapiiri on levinnyt niin päättäjien, kuluttajien kuin muotiteollisuudenkin suuntaan. Euroopassa moni maa on kieltänyt turkistarhauksen joko kokonaan tai kiristänyt lakia niin, että tuotanto on lakannut kannattamattomana. Viimeisimpänä päätöksen turkistarhauksen kieltämisestä eettisin perustein teki Hollanti, maa jossa on vuosittain tapettu noin kuusi miljoonaa turkiseläintä. Moni muotisuunnittelija on ilmoittanut, ettei käytä aitoa turkista mallistoissaan ja esimerkiksi Oslon muotiviikoille ei aidoilla turkiksilla ole ollut asiaa enää pariin vuoteen. Yhä useamman kuluttajan lompakossa kulkee mukana lista liikkeistä, jotka ovat sitoutuneet turkittomuuteen ja liikkeet tuntuvat kokevan listalla olemisen myyntivalttina. Maaseudun Tulevaisuuden 14.11.2012 julkaiseman gallupin mukaan vain neljäsosa suomalaisista sallisi turkistarhauksen jatkuvan nykyisellään.

Yhä enemmän keskustelu on siirtynyt pois "Miksi turkistarhaus pitäisi lopettaa?" -kysymyksestä "Miten turkistarhaus olisi mahdollista lopettaa?" -kysymykseen. Hyvin harvalle enää tarvitsee perustella, mikä turkistarhauksessa mättää, sillä runsaan medianäkyvyyden vuoksi ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistaa turkisalan olemassaolon. Sen sijaan nyt keskustellaan siitä, mitä yhteiskunnalta vaaditaan, jotta elinkeino voidaan ajaa alas. Suunta on siis aivan oikea.

Kuva ELMA-messuilta
Muutamiin vastaväitteisiin kuitenkin törmää jatkuvasti, kun keskustellaan turkistarhauksesta ja vääriä tietoja joutuu oikomaan tämän tästä. Ensinnäkin, turkin kunto ei kerro mitään eläimen hyvinvoinnista, sillä kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta. Eikä eläimen hyvinvointia voi arvioida pelkästään sen mukaan, onko sillä esimerkiksi haavoja tai tulehduksia. Se, mitä eläin kokee henkisesti, ei aina näy päällepäin. Eläimet voivat lisääntyä huonoissa oloissa ja huonovointisina. Muutoinhan meillä ei olisi ongelmaa nimeltä pentutehtailu.

Turkistarhausta perustellaan usein sillä, että turkis on lämmin materiaali. Kun yli 90 % tuotetuista turkismateriaaleista menee somisteiksi, ei turkistuotantoa voida perustella, sillä että turkis on lämmin. Pipossa lämmittävä osuus on aivan muu kuin pipon päällä keikkuva tupsu. Vastapuoli varmaan huikkaisi, että aito turkis on kuitenkin  luonnontuotteena ympäristöystävällisempi kuin tekoturkis. Vaan eipä ole! Jo silloin, kun minä sain porttikiellon turkismyymälään, kuluttaja-asiamies kielsi turkisalaa mainostamasta turkiksia tekoturkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina. Turkistarhaus ja turkistuotteiden valmistaminen vievät valtavasti energiaa ja öljyä. Valmis turkistuote sisältää myös suuren määrän erilaisia kemikaaleja. Suosittelen lukemaan Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Straniuksen oivallisen Turkistarhaus ei ole ympäristöystävällistä -tekstin MTT:n vuonna 2011 tekemästä tutkimuksesta, jossa todettiin, että aito turkis tuottaa tekoturkista enemmän hiilidioksipäästöjä. Tutkimuksessa huomioitiin aidon turkiksen pitkäikäisyys.

Ei ole eläinsuojelijaa, joka ei olisi törmännyt väittämään turkistarhauksen siirtymisestä Kiinaan. Tämä voi joillekin tulla yllätyksenä, mutta Kiinassa on jo turkistarhoja. Iso kiitos tästä kuuluu myös Suomen turkisalalle, joka on pitänyt huolta siitä, että Kiinan markkinoilla riittää kysyntää turkiksille. Kiina tai Suomi, ketulle sillä ei juuri ole merkitystä, perusongelmat ovat kuitenkin samat: pienet ja virikkeettömät häkit, joissa eläimillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Enpä myöskään kehtaisi koreilla kotimaisilla tarhoillamme, sillä Eviran vuoden 2010 tarkastuksissa peräti 61 %: lla tarkastetuista tiloista todettiin puutteita lainsäädännön noudattamisessa. Turkiselinkeinoa ei voi harjoittaa kannattavalla tavalla niin, että eläimet voisivat hyvin. Kannattava turkiselinkeino + eläimillä hyvät oltavat = mahdottomuus.

Turkisala ei ole niin iso työllistäjä kuin kuvitellaan. Tietyillä alueilla kyllä, mutta koko maan mittakaavassa ei. MTT:n raportin mukaan yksi turkistila työllistää suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä per yritys. Turkistarhoille palkataan kausityövoimaa ulkomailta. Turkistarhojen lukumäärä on laskenut kuin häränpylly, sillä vielä 80-luvulla Suomessa oli lähes 6000 turkistarhaa ja nykyään maassamme on noin 1000 tarhaa. Eli noin 5000 turkistarhaa on jo lopettanut toimintansa ilman suurempaa kohua. Voisimme hyvin päästää irti myös lopuista. Monille turkistarhaajille kyseessä on jokatapauksessa sivuelinkeino. Turkistarhaajien ikärakenne on myös korkea ja monet ovat jäämässä eläkkeelle lähitulevaisuudessa.

Kuva ELMA-messuilta
Vaikka saamme vuosittain vientituloja turkistarhauksesta, tulisi meidän siirtyä niiden maiden joukkoon, jotka eivät hyväksy epäeettistä elinkeinoa maaperällään. Olisi noloa jäädä jälkeen yleisestä eurooppalaisesta kehityksestä ja pitää kiinni toiminnasta, jota ei laajalti hyväksytä. Tarpeeksi pitkällä siirtymäajalla ja tukitoimin turkistarhaus voitaisiin lopettaa niin, että tarhaajille ei koituisi ylenpalttista päänsärkyä.

Eläinsuojeluliitto Animalian, Luonto-Liiton, Oikeutta Eläimille -yhdistyksen sekä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloite luovutetaan eduskunnalle ensi viikolla. Olin itsekin keräämässä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen ja satojen kerääjien toimesta allekirjoitukset saatiin lähes 70 000 äänioikeutetulta kansalaiselta. Nyt haluan lähettää terveiseni eduskuntaan: Turkistarhaus on ennen kaikkea moraalinen kysymys. Eettisesti arveluttavaa toimintaa ei tule puolustaa vientituloilla, eettisesti arveluttavaa toimintaa ei tule hyväksyä.