30. kesäkuuta 2013

Matkaoppaat ja matkatoimistot eläinviihteen edistäjinä

Istun junassa ja ajankuluksi olen lueskellut matkaopasta. Tiedän, että matkaoppaiden kirjoittajat ja kustantajat eivät ole eläinsuojeluasiantuntijoita tai eläinoikeusasian viestinviejiä. Silti olen yllättynyt siitä, kuinka kritiikittömästi matkaoppaissa kuvaillaan matkakohteiden eläinviihdemahdollisuuksia, ja jopa suositellaan niitä.

Junamatkalla lukemassani kirjassa on suositeltu muun muassa:
·         eläintarhoja, koska lapset niin tykkäävät eläimistä
·         norsunäytöksiä, koska villejä norsuja ei välttämättä näe
·         haita kuhisevan altaan sisällä olevaa ravintolaa, koska se on erikoista
·         hevoskärryajelua, koska se on näppärä tapa liikkua suurkaupungin vilisevillä kaduilla
·         haineväkeittoa ateriaksi

Muutamia mainitakseni. Eikä tämä kirja ole ainoa, jota lukiessani olen pyöritellyt silmiäni.
Kaikkiin edellä mainittuihin liittyy eläinten hyvinvointiongelmia: eläintarhoissa ja akvaarioissa eläimillä on hyvin usein liian pienet ja virikkeettömät tilat, norsut koulutetaan erittäin julmilla tavoilla ja hevoset vetävät kärryjä paahtavassa kuumuudessa, eikä ole yllätys, että toisinaan jokin hevosista saattaa lyyhistyä kuolleena maahan kesken matkan.

Eläimiä vangitaan, koulutetaan ja käytetään ihmisen viihdyttämiseksi joka puolella maailmaa. Moni matkailija ei tule ajatelleeksi, että norsukyydissä tai itsensä pienen leijonanpennun kanssa kuvauttamisessa voisi olla minkäänlaista eettistä ongelmaa. Harva haluaa tukea eläinrääkkäystä omilla rahoillaan, mutta moni tulee tehneeksi niin tietämättään, ajattelemattaan.

Matkaoppailla on vaikutusta siihen, mikä ihmisiä matkoilla kiinnostaa ja millä tavalla eläinten viihdekäyttöön suhtaudutaan. Kriittisyys olisi siis tarpeen, eikä kirjoissa ainakaan tulisi suositella sellaisia viihdykkeitä, jotka ovat selkeästi epäeettisiä ja aiheuttavat eläimille suurta kärsimystä. Sama pätee tietysti myös matkatoimistojen nettisivuihin ja esitteisiin. Matkatoimistojen tulisi olla tarkkana siitä, mitä viihdykettä ihmisille tarjoavat ja minkälaisten paikallisten palveluntarjoajien kanssa tekevät yhteistyötä.

Matkaoppaiden kirjoittajat ja kustantajat sekä matkatoimistojen henkilökunta eivät tietysti ole asiantuntijoita eläinsuojeluasioissa. Olisi kuitenkin tärkeää saada suositukset eläineettisimmiksi ja ylipäätään herättää heidät eläinviihteen ongelmiin. Uskon, että yksi toimivimmista keinoista olisi antaa palautetta sekä kustannustaloille että matkatoimistoille ja kertoa asiallisesti, että heidän suosituksensa ovat eläinten kannalta ongelmallisia ja heidän tulisi jatkossa kiinnittää tähän huomiota. Matkalla kaikki päätökset ovat tietysti matkailijoiden itsensä tekemiä, mutta jos matkatoimisto tai matkaopas suhtautuu kriittisesti eläinviihteeseen, on sillä varmasti vaikutusta siihen, minkälaista toimintaa matkoilla tuetaan.

Matkaopasta on ollut mielenkiintoista lukea myös filosofisemmasta näkökulmasta. Kirjassa nimittäin suositellaan ravintoloita, jotka tarjoavat ”suussa sulavia sikaruokia” ja ”herkullisia kanaruokia” ja ”maukastakin maukkaampaa nautaa”. Rohkeimpia kehotetaan kokeilemaan liskoja, käärmeitä ja jakinlihaa. Ja sitten varoitetaan, että eläinrakkaiden kannattaa varoa ruokia, jotka on valmistettu koirasta.

Näinhän meilläpäin ajatellaan, tai ainakin alitajuisesti toimitaan: Eläinrakas ei voi kuvitellakaan syövänsä koiraa, mutta sika-, kana- ja lehmäruokia kuvataan maukkaiksi ja herkullisiksi. Onko nyt niin, että sikaa, kanaa ja lehmää ei pidetä eläiminä vai onko niin, että kirjoittajan oli kuitenkin tarkoitus kehottaa ”koirarakkaita” tai mahdollisesti ”lemmikkirakkaita” varomaan koiranlihasta valmistettuja ruokia?

Tämä yksittäinen kirja on siis mainio esimerkki siitä, kuinka valtaosa suomalaisista ajattelee ja toimii päivittäin. Ollaan eläinrakkaita, mutta kuitenkin hyvin valikoidusti. Kun matkailijalle tarjotaan koiranlihakeittoa, tai kun matkailija huomaa, että koiraa juoksutetaan täysin uupuneena ja läkähtyneenä auringon paahteessa, matkailija raivostuu, itkee, kauhistuu, suree ja ehkä kirjoittaa mielipidekirjoituksen. Matkailija osoittaa, ettei hyväksy tällaista kohtelua. Missä ovat nämä tunteet ja teot silloin, kun puhutaan muista kuin lemmikeistä? Miksi matkailija nousee norsun selkään eikä kapinaan norsujen hyväksikäyttöä vastaan?

Me kaikki teemme valintamme, mihin kohtaan vedämme rajamme. Toisten kulutustottumuksilla on enemmän vaikutusta eläimiin, toisten vähemmän. Minäkin haluan matkoillani nähdä eläimiä, mutta haluan myös kuulua siihen ryhmään, joka matkailee eläinystävällisesti. Eläinten käyttäminen viihteessä on mielestäni täysin turhaa. Me emme tarvitse norsuratsastusta tai eläintarhavierailua, jotta matkastamme tulee onnistunut ja hauska. Meidän ei ole pakko kuvauttaa itseämme leijonanpennun kanssa tai uida altaassa delfiinien rinnalla. Voin vaikka vannoa, että matkoilla paljon löytyy sellaistakin tekemistä, kokemista ja näkemistä, josta eläimet eivät joudu kärsimään. Itse saan suurimman nautinnon siitä, kun näen eläimiä luonnossa, omissa puuhissaan. Olen eräällä reissulla nähnyt papukaijoja, joiden siipiä oli leikelty, jotta ne eivät lentäisi pois turistien kameroiden edestä. Ja turistithan ottivat kuvia, papukaijoja siirreltiin olkapäältä toiselle ja kassaan kilisi rahaa. Kammottavaa. Toisella matkalla näin villin papukaijalauman, sattumalta. Oli huikeaa nähdä niiden lentävän!

Jos matkallaan kuitenkin haluaa osallistua eläinsafarille, kannattaa jo etukäteen selvittää vaihtoehtoja. On olemassa sellaisiakin matkanjärjestäjiä, jotka kunnioittavat luontoa ja eläimiä: eläimet nähdään villinä ja vapaina niiden luonnollisessa elinympäristössään ja eläimillä on mahdollisuus poistua paikalta, jos kokevat patikoijat ongelmaksi. Näillä safareilla on tietysti mahdollista, ettei yhtään eläintä näy, sillä eläimiä ei ole järjestetty paikalle matkailijoiden pällisteltäväksi. Hyvä näin! Mutta tarkkana ja kriittisenä on syytä pysyä, jotta erottaa, milloin matkanjärjestäjä on oikeasti hyvien puolella ja milloin vain koristelee epäeettistä toimintaansa kauniilla sanahelinällä.

Matkailijoilla on vastuu siitä, millaista toimintaa he tukevat. Mutta myös heillä, jotka erilaisia matkoja suosittelevat, on suuri vastuu siitä, käytetäänkö eläimiä tulevaisuudessa hyväksi vain sen vuoksi, että matkailijat haluavat hetken viihdettä. Sillä, että jättää eläinten kannalta ongelmallisen ”ohjelmanumeron” väliin, on varmasti hyvin vähän vaikutusta matkakokemukseen, mutta eläinten kannalta sillä voi olla hyvinkin suuri vaikutus.