8. lokakuuta 2013

Järjestöt, yritykset ja yhteisöt mukaan Lihattoman Lokakuun haasteeseen!

Docventuresin Lihattoman Lokakuun haasteeseen on tarttunut jo 30 000 ihmistä. Huikeaa!

Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmiset ovat tapahtuman Facebook-sivulla intoutuneet jakamaan reseptejä ja kuvia valmistamistaan kasvisaterioista, ja kuinka paljon ryhmässä on toisia tsempattu. Oi, voisipa Lihaton Lokakuu jatkua marraskuulle ja vaikka joulukuullekin asti. Yhteishenki ja hyvä fiilis kannustavat jatkamaan!

Yksi asia, mikä Lihattoman Lokakuun (ja omalla kohdallani muidenkin kuukausien ja vuosien) aikana harmittaa, on erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien heikohkot tarjoilut. On kurjaa aina olla se hankala erityisruokailija, jolle pitää pyynnöstä valmistaa erikseen ruokaa ja jonka pitää vähän nolostellen kysellä ruokansa perään. Aika usein erityisruokaa ei edes ole tarjolla tai mahdollisuus saada: jos et syö croisanttia lihaleikkeleellä niin ole ilman. Olisipa joskus niin, että tarjolla on vain kasvisruokaa ja lihaa haikailevat joutuisivat hakemaan erityisruokansa keittiöstä!

Aion esittää Leo Straniuksen Riku Rantalalle esittämään haasteeseen jatkohaasteen. Sitä ennen kuitenkin kerron teille pari tarinaa.

Tarina yksi:
Olipa kerran iso yritys, jonka markkinointihenkilöt olivat huomanneet, että nyt on tosi in hehkuttaa kaikkia hyvisjuttuja kuten vaikka kestävää kehitystä. Tästä kerrottiin yrityksen johdolle. Yrityksen johtohahmot makustelivat termiä suussaan ja päättivät, että tämänkin yrityksen on pysyttävä kelkassa mukana ja niin markkinointiosasto laitettiin kirjoittamaan yrityksen nettisivuille, että kyseinen yritys kannattaa kestävää kehitystä. Tekstiin lisättiin vielä muitakin kivalta kuulostavia juttuja, siellä vilahtelivat sanat "eettinen", "ympäristöystävällinen" ja "eläinystävällinen". Ongelmaksi vain jäi, että miten tämän kaiken sanahelinän veisi käytäntöön... Mistä aloittaa?! Yritystyypit jäivät tuumimaan ja päättivät käsitellä asiaa ideointipalaverin suunnittelukokouksen toimikunnassa heti tärkeämpien liikeasioiden jälkeen.

Tarina kaksi:
Olipa kerran järjestö, hyvisjärjestö, joka halusi omalla osa-alueellaan tehdä maailmasta paremman ja heidän ajamansa asia olikin hyvin tärkeä ja toimintansa tehokasta. Järjestö kokousti ahkerasti ja järjesti tempauksia. Toimintakohteena oli niin lemmikkieläimet kuin ympäristökin. Kokouksissa järjestö kuitenkin tarjosi sämpylöitä, joiden välissä oli juustoa ja leikkeleitä. Ja tempauksissa kerättiin lemmikkitoimintaan rahaa myymällä käristemakkaroita. Eipä ollut kenellekään tullut mieleen, että näillä lihatarjoiluilla ja -myynneillä he tulivat tukeneeksi muita eläinlajeja sortavaa ja ympäristöä vahingoittavaa tehotuotantoa. Eivät he olleet ajatelleet, että pienillä muutoksilla järjestöstä voisi saada vieläkin paremman.

Tämän mutkittelevan alustuksen jälkeen haluankin esittää sellaisen haasteen, että kaikki järjestöt ja yhteisöt muuttaisivat (edes) lokakuun ajaksi tarjoilupolitiikkansa siten, että kokouksissa, tapahtumissa, tempauksissa yms. tarjoilut olisivat vegaanisia. Ja saman haasteen heitän myös yrityksille.

Uskon, että huomaatte, että kasvistarjoilut eivät tule sen kalliimmaksi kuin muutkaan tarjoilut ja ne maistuvat osallistujille siinä missä lihapitoiset eväät! Tarjoilujen muuttaminen vegaanisiksi tai kasvispainotteisimmaksi on konkreettinen teko eläinten ja ympäristön hyväksi, ja hyvin helppo sellainen.

Ketkä ovat mukana?