31. maaliskuuta 2014

Rahankeräyslaki tulisi päivittää palvelemaan paremmin nykypäivän kansalaisjärjestötoimintaa

Kansalaisjärjestöt tarvitsevat säännöllistä lahjoitusvirtaa toimiakseen omien toimintakohteidensa hyväksi. Laillisin keinoin toimivat järjestöt lisäävät lahjoituspyyntöjä sisältäviin materiaaleihinsa rahankeräyslupanumeron, jonka Poliisihallitus myöntää oikeaoppista hakemusta vastaan. Kun lupakausi päättyy, järjestö tekee saaduista lahjoituksista tilityksen Poliisihallitukselle. Kuulostaa ihan yksinkertaiselta ja järkevältä.

Käytännössä hakuprosessi on erittäin pitkä ja turhauttava, eikä lainkaan nykypäivään sopiva. Hakemuksessa pyydetään esimerkiksi erittelemään mihin, missä ja millä tavalla lahjoituksia pyydetään. On todella mahdotonta esimerkiksi tietää, millaisia erilaisia verkkosovelluksia varainhankkijoiden avuksi tulee seuraavien lähikuukausien aikana, saati sitten seuraavan kahden vuoden aikana. Kun uusi varainhankintakeino tulee järjestöjen käyttöön, olisi siihen parasta tarttua heti, nykymaailma kun on kovin hektinen ja muuttuu nopeasti. On ajan tuhlaamista, että järjestöt joutuvat tekemään Poliisihallitukselle muutosilmoituksen ja odottamaan useita kuukausia sen käsittelyä. Kun hakemus on käsitelty ja lupa uuteen keräykseen myönnetty, markkinoilla on jo aivan uudet varainhankinnanvälineet, ja huonolla tuurilla juuri luvan saanut keräysmuoto onkin auttamattomasti vanha.

Vaikka järjestöllä ei olisi tarvetta muutoshakemukselle ja sen suomille uusille keräysmuodoille, jo perusluvan saaminen voi kestää niin kauan, että vanha lupa ehtii mennä umpeen. Poliisihallitukselta tulee kehotus poistaa kaikki lahjoituspyynnöt potentiaalisten lahjoittajien nähtäviltä. Tämä tietää järjestöille rahanmenoa, kun lahjoitusvirta pysähtyy kuin seinään. Järjestöille tulee myös kuluja ehkä jopa koko toiminnan keskeyttämisestä, kuten myös toiminnan uudelleen aloittamisesta ja lahjoituskeräysten uudelleen käynnistämisestä. Työaikaa kuluu rutkasti, kun luvan uusimisen vuoksi myös kaikki materiaalit menevät uusiksi kahden vuoden välein: niihin täytyy painattaa uusi rahankeräyslupa, vaikka materiaalit olisivat muutoin ajan tasalla.

Rahankeräyslakiin tulisi saada pikaisesti muutoksia. Ensinnäkin keräystavat ja paikat voisi jättää kansalaisjärjestöjen huoleksi. Tärkeämpää kuin se, missä ja miten lahjoituksia kerätään, on mielestäni se, mihin ja miten lahjoitukset käytetään. Jos järjestö on ilmoittanut keräävänsä lahjoituksia tietyn kohteen auttamiseksi ja kertonut, että työ on pääasiassa esimerkiksi kampanjointia, tiedottamista ja lainsäädäntöön vaikuttamista, niin liekö sillä suurta merkitystä, tuleeko se lahjoitus keräyslippaaseen ostarilla vai järjestön sivulla olleen verkkomaksumahdollisuuden kautta.

Mahdollisimman nopeasti pitäisi saada myös pidennettyä lupa-aikaa, edes viiteen vuoteen, sillä lupahakemus- ja materiaalien uusimisrumba kahden vuoden välein on järjestöjen resurssien haaskausta ja pois siitä työstä, mikä järjestön ydintoimintaan kuuluu. Ehkäpä tulevaisuudessa voisi miettiä sellaistakin vaihtoehtoa, että ympäri vuoden toimivat järjestöt voisivat hakea toistaiseksi voimassaolevaa lupaa, jonka ne saisivat säilyttää, kun tietyin väliajoin raportoisivat siitä, onko toiminnan luonne pysynyt sellaisena kuin ovat sen ilmoittaneet olevan. Jos järjestötoiminta ei ole yhtäkkiseltään muuttunut liiketoiminnaksi tai järjestö ei ole tyystin vaihtanut toimintakohteitaan, rahankeräyslupa pysyy voimassa.  Mielestäni myös yksittäisiin hankkeisiin tulisi voida hakea määräaikaista rahankeräyslupaa. Kuten aiemmin mainitsin, suuri epäkohta on rahankeräyslupahakemusten kohtuuttoman pitkät käsittelyajat ja niiden tulisi lyhentyä huomattavasti.

Rahankeräyslain ja Poliisihallituksen toiminnan ei tulisi hankaloittaa tai estää kansalaisjärjestöjen toimintaa, koska järjestöt antavat massiivisen panostuksen toimimalla yhteisen hyvän puolesta, kukin omalla toiminta-alueellaan. Järjestöt ovat asiantuntevia ja päteviä, ja niiden työntekijät oman alansa ammattilaisia. Järjestöt eivät voi toimia nykyisessä mittakaavassa ja nykyisellä ammattitaidolla ilman kunnollista rahoitusta ja kun valtion rahoituksenkin on uhkailtu pienevän entisestään, on järjestöjen pystyttävä keräämään lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä nykyistä joustavammin. Monet järjestöt eivät saa/halua edes valtion tukia.

Rahankeräyslaki on siis aiheellista uudistaa pikaisesti. Meillä on hyvää työtä tekeviä toimijoita ja meillä on lahjoittajia, jotka haluavat tukea hyvää työtä tekeviä toimijoita – annetaan heidän löytää toisensa!





1 kommentti: